PERUSTIEDOTNimeltään Hiirenvirna, kutsutaan usein Virnaksi.
Nimi lapiiniksi mietinnässä, se selvitetään.
Iältään 2 vuotta 5 kuukautta, ikää tulee vielä.
Sukupuoleltaan koiras, ja ylpeä siitä.
Yhdyskunnasta Yönsilmä, yhdyskuntansa ylpeä kaniini.
Aseman rivikaniini edustaja, saattaa ottaa tehtäväkseen ylentyä.
ULKONÄKÖ JA VAIKUTELMAKuva paljastaa salaisuuksia.
Virna on ulkonäöltään karun komea eläin, sen sykähdyttävä katse jäädyttää ja ihastuttaa. Se on aristokraattinen kaniini jota korostaa sen tummankirjava turkki ja jäätävät silmät. Kaniini on korkea, jänismäinen mutta aavistuksen maskuulinen. Kaniinin pää on kapea ja keskipitkä, sen kuono on leveähkö ja paksu. Sen nenä on tumma ja viikset ovat myös tummat ja normaalia pidemmät, ja sen leuassa on tupsu. Sen silmät ovat muuten mustat, teräväpiirteiset paitsi että niiden väri on lempeä sininen joka kirkastuu pupillia kohden ja se hivelee lähes valkoista pupillin vierellä. Sen päätä komistaa korea harjas jonka yönmusta ja kiiltää sinisellä vivahteella. Harjas omaa pitkät karvat ja se lyhenee niskaa kohti. Niskassa se on on hieman pystyssä olevaa tupsua. Eläimellä on paksut leukatupsut jotka kohoavat hieman silmiä ylemmäs. Virna erottuu useimmista kaniineista niin että sillä ei ole korvia. Tai oli sillä mutta ne on revitty juuria myöten ja harjas peittää ne. Virnan kaula on suht. leveä ja paksu, jykevänä se laskeutuu rintakehään jota peitää pidentynyt karvapeite joka kulkee pidentyvänä vastanalusta takajalkojen väliin ja loppuu sielä kuin seinään. Sillä on pitkähköt, voimakkaat jalat. Sen selkä on pitkä, kaareva ja kapea ja laskeutuu tuuheaan hännäntupsuun. Eläin on virtaviivainen. Sen takajalat kantavat kyynäristä asti alkavia karvatupsuja. Ne korostavat sen sirppikynsiä jotka ovat mustat ja kaarevat. Kaniinin väritys on lähestulkoon pelkkää tummaa raudan/teräksenharmaata. Sen silmät erottuvat tummasta turkista erittäin hyvin, niiden lempeän sininen väri ikäänkuin jäätyy pupilleja kohden ja kiiltää sitten senkin edestä. Sen kuviointi on yksinkertainen, tumma raudanharmaa turkki tummenee ja kulkee kuonon sivua silmän yli, poskitupsun yltä etujalkojen luokse jatkuen vatsanalustassa ja päättyy sisäreisien luokse. Häntä on yönmusta. Eläimen käpälissä on eripituiset "sukat" jotka ovat valkeat. Kaniinin turkki on keskipitkää, silkinpehmeää ja kiiltävää kaikkialla, harjas tuuhea ja pehmeä mutta karvapeite pitenee kyynäristä alaspäin ja leuassa. Rintakehää pitkin takajalkojen sisäreisiin asti pitenee karvapeite vaihe vaiheelta.
Virnasta saadaan usein ensivaikutelmaksi kylmä ja epämiellyttävä. Koiras käyttäytyy omalaatuisesti joten saattaa olla että tuon tapaamiset jäävät lyhyiksi. Se tosin on erilainen muihin yönsilmäläisiin verrattuna ettei se mainitse yhdyskuntalaisuudesta ivan sanoja joka saa useimmat eläimet tuntemaan olonsa turvalliseksi suurikokoisen, karupiirteisen eläimen seurassa. Kaniini juttelee vaisusti joten sitä saatetaan yrittää rohkaista parempaan keskusteluun ja saada ujoa vaikutelmaa. Kaniinia tosiasiassa ei vain huvita. Harjaspäinen eläin käyttäytyy kohteliaasti mikä on plussaa, miinusta se että se saattaa hiljentyä yhtäkkiä ja pysyäkkin hiljaa oman aikansa. Se ei joko keksi sanottavaa tai toinen sanoi typerästi mikä automaattisesti johtaa koiraan hiljenemiseen. Koiraaseen tutustuessaan useat kanit yrittävät auttaa tuota etenemään elämässään kertomalla muillekkin. Siitä tuo tosin ei pidä. Ulkonäkönsä puolesta tuo saa synkän vaikutelman ja leimataan melkein heti ilkeäsi ennen juttelua. Se on kirottu hyytävillä silmillä, korvattomuudella ja leukatupsulla. Siltikin siitä saa kaverin jos on oikeanlainen persoona.
LUONNE JA KÄYTTÄYTYMINENYlpeä, arvonsa tunteva, kohtelias, kunnioittava, viekas, suorasanainen, toimelias ja pokerinaama. Virnasta on sanottu ja kuultu monenlaista mutta ei ole yksikään koskaan oppinut tuntemaan tuota oikeasti. Sillä on monipuolinen ulkokuori johon kuuluu äärimmäinen viisaus erilaisia asioita kohtaan ja uskollisuutensa ylikaniiniaan kohtaan. Ylikaniini on eläimelle tärkeä asia ja joskus toivoo voivansa puollustaa tuota ääritilanteissa. Kaniini ei niinkään tunne minkäänlaisia tunteita Aamukastelaisia tai hlessejä kohtaan sillä se ei näe tarvetta. Mutta yönsilmäläisistäkään se ei välitä elleivät ole owslasta. Se tietää ettei itse ole sen kummempi kuin alempiarvoiset mutta tietää että owslaan pääsy olisi asia mikä saisi kaniinit kunnioittamaan tuota. Virna on siinä ovela missä muut voimakkaita. Se osaa halutessaan juonia muiden pään menoksi ja aiheuttaa häslinkiä. Virnan rakkauselämä on ollut aika laimeaa eikä se ole vielä löytänyt sitä oikeaa kaniinia jonka kanssa perustaa perhe ja aloittaa eläminen, saada poikasia ja kasvattaa niitä. Vaikka sellainen kiinnostaakin koirasta tuo pitää arvonsa korottamista tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Se pitää siitä että saa kertoa tarinoita ja opettaa nuorempiaan ja tekee sen lempeällä kädellä. Tuolla ei ole minkäänlaisia traumoja eikä muutakaan, se ei ole peloton sillä kaikki pelkäävät jotain. Tämä koiras ei pelkää kuolemaa tai kipua. Virna on helppo oppimaan joten taisteluissa hyödyntää tätä ja opettelee vastustajastaan koko ajan kaikkea uutta - toisen iskuista ja heikkouksista. Koiras ei ärsyynny oikein helposti mutta se käyttäytyy kylmän viileästi lähestulkoon aina. Se tuntee kaikki ihmisasutusten vaarat kuten metsien muttei pelkää haastaa hombaa. Se pitää taisteluista vaikka leikillään mutta joka tapauksessa. Se on utelias, jos se haistaa verta se menee katsomaan. Uteliaisuus tappoi kissan, niin sanotaan mutta mitä kaniineista puhutaan? Ei mitään. Virna on päättänyt edetä elämässään keskivertokaniinia paremmaksi - paljon paremmaksi. Se ei havittele ylikaniinin arvoa mutta saattaisi sopia päättäväisyytensä puolesta pestiin.
FYYSISET OMINAISUUDET• Nopeus * * * * *
• Ketteryys * * * *
• Kivunsietokyky * *
• Refleksit * * * *
• Lihasvoima * *
• Kestävyys * * *
Koiras on erittäin nopea virtaviivaisuutensa ansiosta. Virna käyttää taisteluissa lähinnä nopeuttaan ja ketteryyttään, tuon refleksit ovat erinomaiset ja tuo osaa hyödyntää kykyjensä heikkouksia ja voimakkuuksia. Kaniini käyttää taisteluissa lähinnä älyään mutta tuo välttää myös toisen iskuja herkkyydensä vuoksi. Virna käyttää sirppikynsiään mieluummin kuin herkkiä leukojaan. Tuolla ei ole niin sanottua heikkoa kohtaa muutakuin harjaksen alla olevat herkät korvanjämät. Niitä ei tosin helposti löydä mutta saapahan kipeää. Kaniini on kestävä joten se jaksaa taistella oman aikansa eikä luovuta helpolla. Mutta usein tuo on kohdannut vertaisensa muttei koskaan ole lopettanut taistelua muutakuin pakon edessä. Se ei ole mikään huipputason taistelija mutta kehittyminen ottaa koiraalta aikansa.
MENNEISYYSKoiras syntyi maaliskuisena aamuna nuorelle yönsilmäläisnaaraalle, Riihille kolmen muun poikasen mukana. Yksi heistä syntyi kuolleena ja Riihin kokeneisuus ei antanut tuolle aikaa surra. Pentu oli uhrattavissa sillä se oli vaalea. Liian vaalea Riihelle joka ylpeänä kantoi tuhkanharmaata turkkia ja kullankeltaisia silmiä. Tuon puoliso, ylikaniinille uskoton Suohuuru oli tummanruskea harmaalla vivahteella ja sokeanharmailla silmillä. Koiras tosin ei ollut sokea mikä hämäsi vihollisia taisteluissa - ja taisteluita tuo osaisi järjestääkkin. Muut poikaset kasvoivat terveinä kaikki ne, Hiirenvirna, Horrosyö ja Viimavuori. Hiirenvirna oli poikasista isänsä mieleisin sillä tuo omasi samanlaisen värityksen kuin tuon isä joka oli aikanaan uhannut ylikaniinin valtaa - tosin vain suunnitelmissaan sillä tuo tapettiin alta aika yksikön kun saatiin tietää että tuo juoni ylikaniinin päänmenoksi. Ja nyt sama kohtalo tuli isältä pojalle sillä Suohuuru kuoli poikasten ollessa parin viikon iässä. Sen tappoivat sen ns. "ystävät" jotka tiesivät tuon tulevaisuuden suunnitelmista. Nyt tämän tavan oletettiin siirtyvän jälleen isältä pojalle, mutta koska Horrosyö oli piilotettu vietiin Hiirenvirna eräänlaiseen vankilaan, koloon jota vartioitiin. Tämä oltiin tehty poikasen isän toimesta. Pienen poikasen onneksi tuonne oli vangittu synnyttänyt naaras joka otti pienokaisen huostaansa, hoiti ja imetysiän päätyttyä tuota vietiin taas. Se siirrettiin koloudesta toiseen, tällä kertaa tutun näköisen naaraan seuraksi. Naaras oli tuon oma sisar ja he juttelivat kokemuksistaan ja tajusivat sisaruutensa. Jotenka nuo kaivoivat koloja joista paeta mutta aina aamuisin ne oli peitetty. Pako ei onnistunut ennenkuin eräs yönsilmän koiras tuli ja hyökkäsi. Voimakkaaksi kasvanut Horrosyö vapautti sisarensa ja veljensä ja kolmikko pakeni mutta ei ilman uhrauksia. Viimavuorelta vietiin henki viimme metreillä kotikonnuilta. Horrosyö jäi taistelemaan ja selvisi nipinnapin hyökkäyksestä sillä tuon veli lähti auttamaan ja jättäytyi siksi aikaa pieksettäväksi kunnes veljensä pääsi pakoon. Tuossa huvissa se menetti molemmat korvansa joiden tyngät herkistyivät iän myötä. Nyt, Hiirenvirna eli tasapainoista elämää yhdyskunnassa pelkäämättä kaappaajia. Niin, koiras oli kasvanut kookkaaksi ja jänismäiseksi isoisänsä tapaan joka eli rauhallisen elämän kunnes kuoli vanhuuteen. Koiraan elämä jatkui parivuotiaana keskiverron tylsänä kulkien missä milloinkin. Tuo asui omassa kolossaan yhdyskunnan mailla, ja tapasi kaniineita.
MUUTA- Kaniini luotiin 5.8 käyttäjän oman kaniinin syntymäpäivänä.
- Koiras kuulostaa
tältä.- Kuvapohjan on tehnyt Alfawolf
- Ylemmän kuvan, hahmon ja tekstin on luonut Saaga/Elli K.
- Horrosyö elää vielä, sitä voi jonkun halutessa pyytää pelattavaksi.
- Koiras rakastaa kuuta
Ei kuvaa rakennetta, vain väritys. Ilman harjasta, siltä ajalta kun sillä oli vielä korvat.
Pääsivu 