Pelaaja: Joha
Sähköposti:
johkulii@gmail.com
Nimi: Poutapilvi
Lempinimet- ja haukkumanimet: Vihaa entistä nimeään Kultakukkaa, eikä ikinä voisi uskoa käyttävänsä sitä. Yleiset haukkumanimet poikasiästä ovat jälkeenjäänyt, outo ja monia muita. Oman yhdyskuntansa keskuudessa häntä kutsutaan Narriksi.
Ikä: 2-vuotias
Sukupuoli: Naaras
Yhdyskunta: Yönsilmä
Asema: Rivikaniini
Kuva: Katso ylös.
Ulkonäkö:Poutapilven tunnistaa ketunleivän kukan värisestä vaaleasta naamasta, hänen naamansa ei ole täysin puhtaanvalkoinen vaan se on pikemminkin harmahtavan vaalea. Silmänsä olivat ennen lempeät, mutta nyt niistä paistaa viha, voisi sanoa ettei hän osaa enää katsoa ketään rakastavasti. Poutapilven silmien väri on vaalean liila, joissa on silaus useita vihreitä sävyjä joita harvoin huomaa. Silmät näyttävät eri valoituksissa hieman erilaisilta. Silmät ovat muodoltaan kapeat jotka ovat ajanmyötä muuttuneet hänen luonteensa muuttuessa synkemmäksi. Muu turkki on maapähkinän ruskea ja pörröinen häntä myös samanvärinen. Turkki on laadultaan sileää, hieman samettisen tuntuista joka on kuitenkin niin lyhyttä, että se on mahdoton mennä takkuun.
Ruumiinrakenteeltaan Poutapilvi on solakka, hänellä on vahvat takajalat jotka ovat erikoistuneet pakoon juoksemiseen ja potkimiseen. Etutassut on lyhyehköt ja sirot. Korvat ovat muodoltaan kapeat, pitkät ja päästä pyöreän muotoiset. Pää on muodoltaan pyöreä. Poutapilvi syntyi pienikokoisena, eikä ole siitä suurempia määriä pahemmin kasvanutkaan. Hän on painoltaan noin. pari kiloa ja normaalikokoista kaniinia paljon pienempi, mutta se ei hänen menoaan häiritse.
Kun yössä yksin vaeltaa, voi kaltaisensa kohdata
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.
Ei etäisyys, ei vuodetkaan.
Ei mikään meitä erota,
Kun hetken vai sut pitää saan
Ja unohtaa.Luonne:Luonteeltaan Poutapilvi on hyvin ulkonäöstäkin arvattavissa. Hänen silmänsä ovat yhtä lujat kuin luonnekin. Tämä naaras kaniini on temperamenttinen, periksiantamaton, itsenäinen ja kylmä. Voisi sanoa että hänen sydämensä on ikiroudasta tehty, jonka sulattaminen on mahdotonta. Oikeudenmukaisuuden päälle Poutapilvi ei ymmärrä, hän ei pelkää tappaa muita kaniineja, eikä myöskään itse pelkää kuolemaa, sillä tietää että joskus se omallekin kohdalle osuu. Poutapilvi tulee mainiosti toimeen koiras kaniinien kanssa jotka ovat hänen kanssaan samassa yhdyskunnassa, joskus kuitenkin saattaa tulla yhteenottoja muiden naaraiden kanssa, sillä hän ei voi sietää nalkuttavia hienostelijoita, varsinkaan kun hän itse on sellaisen vastakohta. Poutapilvi käyttäytyy kuin koiras, hän yleensä törmää sellaisiin tilanteisiin joissa häntä on luultu koiraaksi, eikä se häntä haittaa, sillä hänet on kasvatettu käyttäytymään kuin koiras eikä naaras.
Hänellä on taivaalliset puhelahjat, eikä hän pelkää käyttää niitä. Puhelahjansa ansiosta hän on saanut yhdyskuntansa keskuudessa itselleen lempinimen josta hän itsekin pitää, häntä nimittäin kutsutaan Narriksi joka sopii tälle neidille kuin nappi paitaan. Asia mitä Poutapilvi ei voi sietää missään nimessä on kaikki Aamukasteen yhdyskuntaan liittyvä, hänen menneisyytensä kokemat asiat ja Yönsilmän yhdyskunnan opettamat opit ovat saaneet naaraan vihaamaan kaikkia heitä, jopa omia vanhempiaan, joita ei edes usko olevan olemassa tai sitten hän kiistaa heidän olemassaolon.
Vaikka Poutapilvi onkin pienikokoinen kaniini, hänellä on sitäkin suurempi luonne. Hän on aina varma päämäärästään ja pitää omista tavoitteistaan kiinni. Vaikka naaraasta onkin vaikea uskoa, hän on pystynyt tappamaan itseään suurempia kaniineja oveluutensa takia, joka onkin hänen vahvuutensa. Jos ei tiedä tämän naaraan tappelutaidoista, ei voi ikinä tietää häviääkö vai voittaako, jos todennäköisesti häviää naaras ei viimeistä rukousta kuuntele vaan tappaa toisen mahdollisimman nopeasti, sillä jokin hänen sisällään sanoo ettei hän saisi jättää muita kitumaan, koska hän on itse melkein kokenut hitaan kuoleman, eikä halua muille samanlaista kohtaloa.
Poutapilvi ei ole ihastuvaista tyyppiä, eikä yleensä iske silmiään kehenkään, mutta jos näin erehtyy tapahtumaan, hän yrittää yleensä unohtaa ihastuksensa ja olla viemättä suhdetta eteenpäin. Hän ei ole kiinnostunut hankkimaan jälkikasvua ja on yrittänyt tehdä sen kaikille vastaantulijoille harvinaisen selkäksi tavalla tai toisella, koska Poutapilveä luullaan yleensä koiraaksi hän ei pahemmin herätä mitään viehätystä koiraiden keskuudessa, eikä hän yleensä halua muille haluja häntä kohtaan aiheuttaa.
On hänellä kuitenkin pehmeä puolensakin, jos hän saa tai ottaa tehtäväkseen huolehtia jostakusta hän tekee kaikkensa huolehtiakseen toisen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, jotka menevät sellaisessa tilanteessa jopa oman elämänsä edelle.
Tunkeilijoihin tai muihin vieraisiin Poutapilvi suhtautuu epäluuloisesti ja on hyvin tarkka ketä pitää ystävinään ja ketä ei. Naaras suhtautuu asemaansa rauhallisesti, eikä nää järkeä yrittää nostaa sitä.
Jos halutaan puhua Poutapilven heikkouksista niistä voisikin puhua paljon, naaras on todella helppo säikyttää jonka seurauksena muuttuu yleensä hysteeriseksi. Hänen taistelutaitonsa eivät ole hääppöiset, mutta kuitenkin sellaiset että hän osaa kuitenkin halutessaan tappaa.
Jos hänet oikeasti oppii tuntemaan hän on hyvin ymmärtäväinen ja yleensä hän haluaakin kuunnella toisten murheita ja hän haluaisikin auttaa, vaikkei siihen aina pystyisikään. Mikäli joku hänelle, tai hänen ystävilleen tekee jotain, ei Poutapilvi sitä helpolla unohda, taikka anna anteeksi. Tämä naaras onkin pitkävihainen, eli jos hänet suututtaa saa käyttää paljonkin aikaa tämän lepyttelyyn.
Ikuisuus, yksi huokaus vain.
Yksi yö kuin koko elämä.
Tuoksussasi kevään tuhannet.
Ei etäisyys, ei vuodetkaan.
Ei mikään meitä erota
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.Menneisyys:Menneisyys on asia mitä Poutapilvi häpeää koko sydämestään. Uskoi sitä moni tai ei, Poutapilvi tosiaan kuului aikoinaan aamukasteen yhdyskuntaan. Poutapilvi, joka tuolloin synnyinnimeltään kutsuttiin Kultakukaksi syntyi esikoiseksi nuorelle kaniinipariskunnalle. Hän oli poikueensa ainokainen, mutta sitäkin rakkaampi vanhemmilleen.
Poutapilvi syntyi kesäkuussa, jolloin päivät olivat lämpimiä ja maa kukoisti vihreyttä. Poutapilven emän, Tuulen kantoaika oli kestänyt normaalia pidempään, oikeastaan naaras ei edes tiennyt olevansa kantavana, sillä merkkejä raskaudesta ei oikeastaan ollut. Eikä mikään ihme, sillä syntyessään Poutapilvi oli normaalia pienempi ja heikohko poikanen, jopa poikueensa ainokainen eikä sen takia Tuulen raskautta pahemmin voinut arvioida. Pienen poikasen syntymä oli ennen kaikkea kaniinipariskunnalle yllätys, mutta onnellinen sellainen. He olivatkin jo kauan toivoneet jälkikasvua itselleen.
Poutapilven varttuessa parin kuukauden ikäiseksi hän oppi seuraamaan vanhempiaan, mutta siltikin muita samanikäisiä kaniineja paljon myöhemmin. Poutapilvi herätti nuorten ja samanikäisten kaniinien joukossa halveksuntaa, sillä heidän mielestään naaras tosiaan oli jälkeenjäänyt. Oli jopa ihme että niin pienehkö poikanen edes jäi eloon, mutta ehkä se oli hänen emonsa, Tuulen ansiota jonka rakkaus esikoistaan kohtaan oli niin suurta.
Eräänä päivänä kun Poutapilvi oli erkaantunut emostaan uteliaisuutensa takia, hän oli lähtenyt kiertelemään ympäristöä. Hän oli alle neljän kuukauden ikäinen, mutta niin vähän tälle kaniinille oli maailmaa näytetty. Joten hän teki itse päätöksen lähteä kuljeskelemaan ympäristössä, niin nuori kaniini ei tosiaan tiennyt minkälaisia vaaroja oman kotinsa vierestäkin löytyisi. Hän ei ollut yksin. Häntä hieman vanhemmat kaniini kaverukset olivat seuranneet häntä, eikä se todellakaan tiennyt mitään hyvää. Yhdellä heistä, punertava turkiksella koiras kaniinilla oli aina vihannut Poutapilveä, jonka syytä ei Poutapilvi itsekään tiennyt. Hän arvio syyn olevan kiinni hänen pienikokoisuudestaan.
Häntä vanhemmat koiras kanit ahdistelivat pienen Poutapilven puuta päin ja pahoinpitelivät hänet verisesti ja jättivät hänet yksin itkemään haavojaan. Poutapilvi ei voinut uskoa, miten hänen omassakin yhdyskunnassaan saattoi asua olentoja, jotka sotkivat tassunsa vereen, sillä hänelle oli aina opetettu että aamukasteen yhdyskunta oli rauhaa rakastava, hän oli väärässä.
Muuan tuntematon tummahko kaniini kulkija löysi yksinään puun vieressä nyyhöttävän pienokaisen. Aluksi Poutapilvi ei välittänyt tulleesta vieraasta, sillä luuli sen olevan peto joka hänet viimein kitaansa hotkaisisi, mutta asia olikin toisin. Tuntematon koiras kaniini otti pienokaisen mukaansa ja vei kotiinsa, joka sijaitsi Yönsilmän kaniinien yhdyskunnassa. Hänen tuntematon pelastajansa hoivasi hänet kuntoon ja rupesi hänen kasvattivanhemmaksi siihen asti kunnes Poutapilvi pärjäisi itsekseen. Liityttyään uuteen yhdyskuntaan Kultakukaksi nimetty pienokainen nimettiin Poutapilveksi, hän ei herättänyt halveksuntaa uudessa yhdyskunnassaan vaan vaikutti että jokainen huolehti omista asioistaan, eikä puuttunut muiden asioihin. Poutapilven varttuessa hänen sydämensä tuntui mustuvan, hän ei enää ajatellut menneisyyttään eikä edes sitä mikä hän joskus oli ollut, hän piti jopa itseään saastaisena sen takia että oli syntynyt aamukasteen yhdyskunnassa. Hänen tuntematon pelastajansa opetti Poutapilvelle kaiken minkä hän osasi ja jopa ilmeni että hän oli Yönsilmän vanhimpia, joita arvostettiin ikänsä takia. Se saattoikin olla syy, miksi Poutapilveen ei kiinnitetty erityistä huomiota, sillä hönen kasvattivanhempansa oli niin suuressa arvossa.
Poutapilven ollessa vuoden ikäinen hänen silmänsä olivat muuttuneet, sydämestä oli tullut kylmä kuin kivi. Hän tosiaan itse oppi vihaamaan kaikkea Aamukasteen yhdyskuntaa kohtaan ja voisi vannoa jos yksikin hänen pahoinpitelijöistään ilmestyisi hänen silmiinsä hän tappaisi hänet ilman armoa.
Ehkä traagisin asia mikä Poutapilven elämässä viimein tapahtui oli Yönsilmän yhdyskunnan vanhimman kuoleminen, hänen kasvattivanhempansa, joka oli opettanut hänet selviytymään itsekseen, se mursi Poutapilven ja oli ehkä viimeinen kerta mikä sai hänen tunteensa purkautumaan ulos.
Myöhemmin Poutapilvi opittiin tuntemaan yhdyskunnassa lempinimellä Narri, sillä hänellä oli suuret valehtelun ja narraamisen lahjat, joita hän oppi ajanmyötä hyödyntämään. Sen jälkeen Poutapilvi on elänyt Yönsilmän yhdyskunnassa tähän asti.
Fyysinen voima:
Poutapilven heikkouksiin kuuluu se että hän ei osaa uida, vesi onkin asia mitä hän on aina pelännyt ja tulee luultavasti pelkäämäänkin, jopa sadekin tekee tämän naaraan melkein hulluksi. Poutapilvi ei ole erikoisen hyvä missään, vaan hän on pikemminkin kaikessa aika keskiverto tai muita huonompi. Hänellä on vahvat takajalat joissa on suuri potkuvoima, jota hän hyödyntää yleensä joutuessa tappelemaan muiden kanssa. Hän on kooltaan pieni, mutta hänen juoksunopeutensa sitäkin suurempi.
Vaikutelma:Nähdessäsi Poutapilven huomaat luultavasti tämän ruumiinrakenteen pienenkoon ja hänen silmissään paistavan vihan ja kylmyyden. Yhdyskunnassa Poutapilveä kohdellaan samanarvoisesti kuin muitakin, ehkä välillä jopa paremminkin. Voisi jopa sanoa että osa kohtelee häntä niin hyvin, koska säälii häntä tai jopa pelkää. Suurta huomiotahan tämä naaras herätää yhdyskunnassaan, sillä hän ei ole väritykseltään yhtä tumma kuin muut, mutta harvoin siitä hänelle huomautellaan, sillä suurinosa hänen yhdyskunnastaan tietää että sellaisille kaniineille annetaan turpaan.
Useat kantavat tälle naaraalle kaunaa, sillä hän on tavalla tai toisella saattanut satuttaa, valehdelle ja muuten vaan narrata josta on muille aiheutunut mielipahaa, koska Poutapilvi on halunnut antaa muille itsestään kylmän ja itsekkään kuvan, muut ovat myös saaneet sellaisen. Vain harvoja ja valittuja henkilöitä liikkuu tämän kaniinin seurassa, jotka hän onkin valinnut huolella ja harkitusti. Voisi sanoa että tämä kaniini saa jopa joillekin kylmiä väreitä aikaan, sillä hän on mielipuolen näköinen. Yleensä häntä ei katsota silmiin, sillä jokin niissä silmissä viestii asioista joita ei aivan jokaisen silmistä löydy. Jopa häntä kookkaammat koiraatkin karttavat tätä naarasta, sillä ovat joko saaneet tämän alkuperästä tiedon tai sitten vain pelkäävät häntä.
Pääsivu 