Pelaaja: Tarsu
Sähköposti:
tarsuliini@gmail.com
Nimi: Santeli
Ikä: Noin 2v
Sukupuoli: Koiras
Yhdyskunta: Yönsilmä
Asema: Rivikaniini
Ulkonäkö: Santeli näyttää hyvin paljon marliltaan hieman kyömyine päineen ja pitkine korvineen. Sen keho on pitkänomainen. Kooltaan koiras on sellainen kuin villikaniinit yleensäkin. Korvat ovat rustottuneen näköiset ja reunoiltaan epätasaiset. Ne näyttävät siltä, että ne on joskus revitty pahasti. Takajalat ovat vahvat, mutta eivät näytä kovin lihaksikkailta. Santeli on äkkisilmäyksellä oikein hyvävointisen ja sopusuhtaisen kaniinin näköinen. Yksi asia pistää hieman silmään: koiraan vasen korva ei ole pystyssä, vaan sojottaa vinottain sivulle. Joskus se myös roikkuu selän päällä. Santeli ei pysty liikuttamaan korvaansa millään tavalla, se vain heiluu hervottomana kaniinin loikkiessa.
Turkki on selkäpuolella hännästä paalaelle mustaa. Suunnilleen kylkien puolivälistä mahan alle se on taas harmahtavan ruskeaa. Harmaanruskea tummenee käpälien kärkiä kohti tasaisesti, kuin myös kuonoa ja silmiä kohti. Myös korvat ovat tämän väriset. Silmät ovat melko kapeat ja niiden väriä on vaikea määritellä. Ne ovat niin tummat, että näyttävät melkein kokonaan mustilta. Oikean takakäpälän reunimmainen varvas on valkoinen.
Luonne: Santeli miettii harvoin mitä sen sanomiset saattavat aiheuttaa. Tekemisien kanssa se on varovainen, mutta se puhuu useimmiten mitä sylki suuhun tuo. Nuorempana se lähetettiikin usein asialle, jos oli valittamista owslalle. Santeli oli ainoa, joka vain lampsi muitta mutkitta jonkun owslalaisen eteen ja töksäytti asiansa. Se myös puhuu hyvin mielellään. Jos vaikka puhutaan flayrahista koiras kertoo kaiken tietämänsä ja saattaa vielä selostaa sen uudelleen, jos paikalle saapuu joku, joka ei ole kuullut keskustelua alusta. Kun Santeli itse on murheissaan, se on hiljainen, mutta tajuaa harvoin pitää suunsa kiinni, kun toisella on suruja.
Koiras muodostaa mielipiteensä hyvin nopeasti ja myös muuttaa niitä herkästi. Mutta mitä kauemmin jokin ajatus Santelin päässä muuttumattomana on, sitä vahvemmin se sinne juurtuu. On muutamia asioita, mtkä eivät muutu. Ensinnäkin, Aamukastelaiset ovat pahoja. Syytä Santeli ei tiedä, mutta niin se on, ja se vihaa niitä sydämmestään. Owsla, ylikaniini ja kapteeni ovat aina oikeassa. Minkä käskyn koiras ikinä vain saisikin, sen se myös tekisi. Jos Santeli ei pidä jostain käytännöstä, on vika siinä itsessään, ei käytännössä. Niin se ajattelee. "Kaniinin ei tarvitse ymmärtää tai tietää syitä. Riittää kun ylikaniini tietää. Kaniini vain tottelee", on sen kanta. Perusteluilla ja jämäkällä puheella voi saada Santelin kannattamaan melkein mitä tahansa ajatusta. Jos erilaisia ajatuksia on liikaa, joutuu Santeli hämilleen. Miten voi tietää mikä on totuus? Yhdyskuntaansa vastaan koiras ei silti koskaan käänny, ei vaikka kaikki muut olisivat samaa mieltä.
Santeli osaa ajatella myös omilla aivoillaan. Se on myös tarpeen tullen urhea. Urheus yltää silti vain tiettyyn pisteeseen saakka. Jos kiväärin piippu osoittaa suoraan kohti tai homba juoksee päin, saa urheus jäädä. Se osaa tehdä suunnitelmia jos tarvitsee, sillä kuten sanottu, se harkitsee tekemisensä tarkkaan, vaikka puheitaan ei. Silti se on usein päätöksissään hieman hidas. Naaraastaan Laventelista Santeli välittää kovasti. Se on kiintynyt puolisoonsa erittäin syvästi. Santeli elää hieman Laventelin tossun alla, sillä se ei tahdo suututtaa tempperamenttista naarasta.
Luonne ehkä hieman muuttu, kun tutustun hahmoon paremmin
Menneisyys: Santeli syntyi Yönsilmän yhdyskunnassa. Se kasvoi kovassa kurissa marlinsa hoivissa. Vanha marli tahtoi kasvattaa poikasistaan kunnollisia rivikaniineja ja ehkä jopa (kuten marli tietysti toivoi) owslalaisia. Emo täytti poikasten päät vihalla aamukastelaisia kohtaan, sillä sillä oli jotain henkilökohtaisia kaunoja, joista Santeli ei koskaan päässyt perille. Kun poikaset täyttivät vuoden, toteutui vanhan marlin toive: poikasista suurikokoisin pääsi owslaan kokelaaksi. Santelista tuli eräänlainen välikäsi tai viestinviejä. Emon läheiset kertoivat murheensa sille ja se välitti ne veljelleen, joka taas ilmoitti asian jollekkin muulle owslalaiselle. Santeli koki jäävänsä veljensä varjoon. Eräänä iltana tapasi Santeli veljen yhdyskunnan laitamilla. Kahdelle nuorelle kaniinille kehkeytyi paha riita, joka yltyi tappeluksi. Santeli repi veljensä lonkan verille ja tämä taas puri Santelia korvantyveen. Viimein kumpikin väsyivät ja lähtivät omille teilleen.
Santeli vältteli veljeään pitkään, mutta unohti pian kaunan ja antoi anteeksi. Veli on vieläkin hieman kylmäkiskoinen Santelia kohtaan. Marli alkoi kohdella Santelin veljeä varsin välinpitämättömästi. Se oli pettynyt siihen, että tuo alentui käymään heikomman veljensä kimppuun, vaikka jos aivan totta puhutaan, Santeli riidan ja tappelun aloitti. Asia ei vaivaa Santelia mitenkään (sillä on kyky "unohtaa" kiusalliset jutut). Koiras on elänyt oikein mukavasti yhdyskunnassa ja saanut hyvän naaraan.
Fyysinen voima: Santeli on ehkä vähän normaalia vahvempi, mutta ei kovin kestävä. Sen taktiikka on käydä suoraan päälle ja aiheuttaa niin paljon vahinkoa kuin pystyy toisen puremisesta ja raapimisesta huolimatta. Ja sitten taas äkkiä kauemmas hengähtämään. Hyväksi taistelijaksi sitä ei voi sanoa. Ehkä siitä voisi kehittyä sellainen, mutta sitä ei juuri tappelut kiinnosta. Juoksussa Santeli on hyvä lähinnä lyhyissä pyrähdyksissä. Lyhyillä matkoilla se on hyvinkin nopea, mutta pitkät matkat eivät oikein suju. Ollessaan kaukana koloista Santeli siis mielummin piiloutuu kuin juoksee. Uimaan se ei ole kovin hyvä, mutta kykenee pysyttelemään pinnalla ja räpiköimään pienten jokien yli.
Vaikutelma: Santeli saatta vaikuttaa aluksi hieman tyhmältä. Sen suorat ilmaisut saattavat loukata, vaikka koiras ei sitä tarkoita. Jos sitä ei lähemmin tunne, se saattaa vaikuttaa siltä, ettei se ajattele itse. Vuolaan ja rönsyilevän puheen seasta on vaikea löytää sen omia sanoja, ei vain niitä, mitä koiras lainaa muilta.
Muuta: -Santeli on Narskun naaraan koiras. Tämä naaras on nyt nimellä ketunleipä, mutta nimi muuttuu.
- Tuo korvajuttu tulee eräältä oikealta kanilta, joka pureman takia ei voi liikuttaa toista korvaa, vaan se roikkuu samalla tavalla kuin Santelilla
Nonnih.... vihdoin sain tän tänne. Roikkunut varmaan kuukauden vain puoliksi kirjoitettuna -.-'
Pääsivu 