Jääsuukko - kapteeni

[You must be registered and logged in to see this image.]

Pelaaja:: Murojaki
Sähköposti: akame93[at]netti.fi

Nimi:: Jääsuukko
Nimi lapiiniksi:: Hjiysenaio
Ikä:: 3
Sukupuoli:: koiras
Yhdyskunta:: Yönsilmä
Asema:: Owslan kapteeni


Ulkonäkö::
Kuva on kiva.
Jääsuukon turkki on väritykseltään kylmän siniharmaa. Koiraan selässä kulkee musta juova -kuvoa, joka saa alkunsa niskasta ja loppuu hännän tyveen. Mustat ovat myös kaniinin korvanpäät, sekä molemmin puolin poskia ja olkapäitä symmetrisesti olevat kolme raitaa. Jääsuukon kuono, rinnus, mahanalus ja hännän alunen ovat väriltään puhtaan valkeat. Myös taka -ja etujalat ovat väriltään valkoiset. Kaniinin värikirjoon kuuluu myös tummahkon harmaa väri. Tuota väriä ovat koiraan töpöhännässä oleva raita, sekä jalkojen päälliset.

Silmät Jääsukolla ovat poikkeuksellisen kapeat, väriltään jäätävän turkoosit. Kaniinin päälaelta kasvaa runsas otsaharjas, joka valahtaa koiraan silmille. Yleensä tuo otsaharjas peittää Jääsuukon oikeanpuolimmaisen silmän. Väriltään harjas on tummansinertävä.
Jääsuukon korvat ovat hivenen pitemmät kuin keskiverto kaniineilla. Vasemmassa korvassa on kaksi lovea molemmin puolin, samalla korkeudella, sekä näiden yläpuolella yksi reikä. Korvan sisustat ovat väriltään hailakan vaaleanpunaiset.

Jääsuukko on kooltaan suuri, normaalikokoista kaniinia reippaasti kookkaampi, hyvin solakka ja jäntevä, virtaviivainen sekä pitkänhuiskea ja rusakkomainen. Kasvot koiraalla ovat femiinisen kapeat. Jalat ovat pitkät ja vahvat, varsinkin takajaloissa on paljon voimaa.
Yönsilmän kapteeni ei liiemmin ole lainkaan pyöreä muodoiltaan, kuten kaniinit normaalisti.
Olemukseltaan Jääsuukko on ryhdikäs, ilme tällä on usein kylmä.


Luonne::
Jääsuukko on luonteeltaan määrätietoinen, itseään täynnä oleva kaniini, jolle kapteenin asema on hieman kolahtanut päähän.
Koiras on olemukseltaan jäätävän kylmä, useimmiten hapan ja herkästi määräilevä. Hän vaatii kunnioitusta alempi arvoisiltaan ja sättii muita pienemmistäkin virheistä. Välillä koiraan hermot ovat melko kireällä, joilloin kapteeni saattaa äityä kiivaaksi, ellei jopa agressiiviseksi.
Niskuroivia Jääsuukko rankaisee poikkeuksetta kovallakin otteella.

Kapteeni nauttii eniten oman itsensä seurasta, eli tämä tarkoittaa sitä että koiras viihtyy parhaiten omissa oloissaan. Kapteenin viran omaavana koiras joutuu kuitenkin olemaan paljon tekemisissä muiden kaniinien kanssa, mutta silloin kun hän ehtii, hakeutuu kapteeni omaan rauhaan. Jos joku hänen rauhaansa tulee hänestä ilman hyvää syytä rikkomaan, saa tämä usein korvilleen.

Jääsuukolla on kärkäs kieli, hän on taitava osumaan sanallisesti toisten arkoihin kohtiin. Kapteenin sanavalikoima on laaja ja hänen latelemat loukkaukset uppoavat usein sen kaniinin mieleen, jota koiras on sättinyt.

Yleisesti ottaen Jääsuukko ei ole kovin pidetty kapteeni, mutta moni kuitenkin kunnioittaa häntä -kenties peljäten sitä selkäsaunaa minkä Jääsuukko niskuroiville kaniineille antaa.
Toki Jääsuukolla on myös aivan vilpittömiä ihailijoita, mutta ne tuntuvat olevan suhteellisen harvassa.

Koiraan taistelutaidot ovat vertaansa vailla, sillä pelkän voimansa ja nopeutensa lisäksi hän käyttää avukseen myös hyvin paljon järkeään, jolloin hän taistelee hyvinkin taktikoituneesti. Koiras on myös hyvin sitkeä ja periksiantamaton taistelija, sillä hänen ylpeytensä ei salli tappiota.
Aamukasteelaisia Jääsuukko halveksii suuresti - hänestä kyseisen yhdyskunnan jäsenet ovat hempeilevää roskasakkia. Kapteeni ajautuukin yleensä väistämättä kohtaamansa Aamukasteelaisen kanssa tappeluun.

Vaikka Jääsuukko onkin itseään täynnä oleva kusipää (näin suoraan sanottuna), niin on kuitenkin yksi kaniini jota kapteeni kunnioittaa. Tämä kaniini on Yönsilmän yhdyskunnan ylikaniini, Nokkonen.
Jääsuukko tottelee usein mukisematta ylikaniin käskyjä ja on tälle hyvin uskollinen. Välillä kapteeni heittäytyy ylikaniiniaan kohtaan hyvinkin maireaksi perseen nuolijaksi.


Menneisyys::
Jääsuukko syntyi Yönsilmäläiselle naaraalle kolmen muun sisaruksensa kanssa. Emo oli omalaatuinen, hieman sekopäinen ja vainoharhainen, ennestään tämä oli ollut ihmisten koppikaniini.
Sekopäisyydestään huolimatta marli hoiti poikasiaan parhaansa mukaan, vaikka poikasten hoivaaminen olikin välillä melkoista tohelointia. Pienet kanivauvat olivat aliravittuja ja pieniä tirriäisiä - tosin yksi oli selvästi isompi ja vahvempi kuin muut poikaset, Jääsuukko nimittäin. Silti ei Jääsuukkokaan ollut pienenä poikasena mitenkään erityisen kookas. Ennemminkin normaali kaniinipoikasen mitoissa, joka vain hyvin pienten sisarusten vierellä näytti paljon kookkaammalta.

Poikasten isä oli Yönsilmäläinen rivikaniini, joka ei osallistunut poikasten hoitoon millään tavalla. Jääsuukko sisaruksineen näkikin isänsä vain yhden kerran, ja silloinkin sattumalta.
Myöhemmin kyseinen koiras menehtyi homban hampaisiin. Jääsuukolla on isästään hyvin heikko muistikuva, eihän tämä nähnyt isäänsä kuin sen yhden ainoan kerran, ja silloinkin pikaisesti.

Eräänä iltana marli lähti pesästä, kenties etsimään ruokaa, tai sitten vain harhailemaan. Kyseinen naaras kun välillä kuljeskeli ympäriinsä ilman sen kummempaa tai järkevää syytä.
Jääsuukko sisaruksineen jäi pesäkolon suojiin, odottaen kärsimättöminä emonsa takaisin tuloa. Mutta poikasten emo ei tullut takaisin, sinä iltana loppui marlin juoksu ja tämä lähti Inlén mustan kaniinin matkaan. Mitenkä marli kuoli? Sitä ei tiedetä, kenties sen kohtaloksi koitui homba.
Jääsuukko sisaruksineen odotti silti yhä malttamattomina emoaan, tietämättä tämän ikävästä kohtalosta. Poikasilla oli nälkä ja he tutisivat onnettomina toisiaan vasten.

Ei kulunut kuin yksi vuorokausi, kun pari hlessikoirasta löysivät poikasten pesän suuaukon. Hlesseinö koiraskaniinit olivat kolottomia, mutta sopivan kolon löytyessä, nämä valtasivat sen joksikin aikaa omiin tarpeihinsa.
Toinen hlessikoiraista astui kolon suusta sisään, haistaen samassa pesän olevan asuttu. Vihamielinen koiras ei kuitenkaan perääntynyt vaan liikkui järkkymättömänä kohti pesää. Neljä kaninpoikasta tärisivät nyt nälän lisäksi pelosta, nähdessään vieraan koiraan ilkeät silmät kohdistuneina heihin. Vieras koiras kutusi kaverinsa paikalle ja nämä päättivät yhteistuumin hävittää poikaset, jolloin pesä olisi heidän.

Hlessit kävivät poikasten kimppuun. Pienet kaniinit yrittivät kukin kauhistuneina päästä pakoon väkivahvojen nuorten koiraiden kynsiltä ja hampailta. Yritys oli kuitenkin turha. Poikanen yksikerrallaan kaatui hlessikoiraiden toimesta. Vain Jääsuukko oli enää hengissä. Sydän pamppaillen kauhusta tämä lamaantui paikoilleen. Toinen hlesseistä tarttui hampailla pienen poikasen korvaan ja riuhtaisi tämän ilmaan. Mutta silloin Jääsuukon sisällä syttyi elämisen tahto, hän ei halunnut kuolla.
Jääsuukko rimpuili minkä jaksoi, jonka johdosta hlessikoiraan ote hellitti hieman. Jääsuukko sai riuhtaistua itsensä irti, saaden korvaansa jäljet hlessin hampaista - kaksi lovea ja reiän.

Pesäkolon suu aukko oli nyt vapaa, kumpikaan hlessikoiraista ei peittänyt sitä rotevalla kehollaan. Jääsuukko keräsi voimansa ja rohkeutensa ja juoksi ulos pesäkolostaan. Hlessikoiraat lähtivät hänen peräänsä, mutta pian toinen jo tuumasi että antaa poikasen mennä, sillä se ei kuitenkaan tulisi pärjäämään omillaan ja menehtyisi vielä aivan omatoimisesti. Lisäksi hlessit olivat nyt saaneet kolon vallattua itselleen, joten heille oli aivan sama minne Jääsuukko juoksi, kunhan ei palaisi takaisin.

Jääsuukko pysähtyi vasta päästyään erään suuren pensaan alle suojaan. Hän oli aivan uupunut ja poissa tolaltaan. Kenties pieni koiras olisi menehtynyt pensaan juurelle, ellei eräs Yönsilmän yhdyskuntalainen marli olisi häntä löytänyt.
Marlin nimi oli Metsämarja ja tämä oli hyväntahtoinen ja poikasrakas kaniini. Olihan Metsämarja itsekkin saattanut maailmaan jo monet poikueet. Hän kyseli poikaselta tämän nimeä ja missä tämän emo oli. Jääsuukko kertoi nimensä ja sen että emo katosi. Hän kertoi myös itkukurkussa sisaruksiensa kohtalosta. Siltä seisomalta marli päätti ottaa pienen poikasen huollettavakseen. Hän ei missään nimessä voisi jättää pienokaista oman onnensa nojaan, varsinkin kun tämä oli saanut kokea kovia.

Metsämarja hoiti Jääsuukkoa hyvin äidillisesti, täydellä lempeydellä, paremmin kuin Jääsuukon emo, Vesiheinä oli koskaan poikasiaan hoitanut. Koiras kiintyikin kasvattiemoonsa nopeasti ja ei mennyt kovinkaan kauaa kun tämä piti marlia aivan omana äitinään - unohtamatta kuitenkaan oikeaa emoaan ja ja edesmenneitä sisaruksiaan.
Jääsuukko varttui vahvaksi ja itsevarmaksi koiraaksi. Pian tämä jättikin kasvattiemon ja lähti omilleen. Metsämarja menehtyi myöhemmin, jonka johdosta Jääsuukko ei nähnyt häntä enää.

Jääsuukko eleli Yönsilmän rivikaniinina noin vuoden, kunnes hänen määrätietoinen luonne ja hänen fyysiset taidot huomattiin Yönsilmän johdossa. Jääsuukko siirrettiin silloisen ylikaniinin, Inlernin käskystä owslaan, vartijan virkaan.
Ei mennyt kuitenkaan kovin kauaa aikaa kun marlirah sai surmansa lendrin toimesta, jolloin Yönsilmän ylikaniiniksi nousi kapteeni Nokkonen. Uutta kapteenia kaivattiin, kunnes Nokkonen teki päätöksensä ylentää Jääsuukon vartijasta kapteeniksi. Koiras kun oli uuden ylikaniinin mielestä todella kyvykäs, vartijana tämä ei pääsisi oikeuksiinsa.
Jääsuukko hyväksyi eittämättä kapteenin viran itselleen ja siirtyi vartijasta Yönsilmän kapteeniksi.


Fyysiset voimat::
Jääsuukko on koulinut itsestään oivan taistelijan, jolla on paljon kokemusta erilaisista kahakoista. Koiras on vahva ja nopea, mutta käyttää taisteluissa hyödyksi myös älyään -koiras osaa taktikoida hyvin ja hän huomaa helposti vastustajansa heikkoidet.

Koiraan suuri koko tuo myös oman etunsa taisteluihin ja solakka ja virtaviivainen ruumis on kuin luotu väistelyyn sekä nopeisiin iskuihin.
Jääsuukko on luonteeltaan hyvin periksiantamaton ja se näkyy myös koiraan taistellessa. Hän ei anna periksi, ei sitten millään, ei ennenkuin ruumis pistää täysillä vastaan.

Vaikka Yönsilmän kapteenia voisikaan sanoa kaikkein voimakkaimmaksi, niin sen minkä koiras menettää voimassa, saa hän takaisin juurikin kestävyydessä sekä nopeudessa.

Jääsuukon pitkänhuiskea ruumis on kuin luotu nopeisiin juoksuihin. Koiras on kestävä ja nopea juoksija, pitkät matkat eivät ole tälle ongelmana.
Yönsilmäläinen on myös hyvä uimari, vaikkei kuitenkaan ui kovin mielellään - oikeastaan vain silloin kun on aivan pakko. Vahva koiras jaksaa uida myös pieneen vastavirtaan


Vaikutelma::
Jääsuukko nähdään jäätävän koppavana niuhottajana ja itseään täynnä olevana kaniinina, jolle valta on hieman kohonnut nuppiin.

Koirasta varotaan ja kunnioitetaan, usein pelätäänkin. Hän ei ole kovin monen silmissä mikään ihanne kapteeni.


Perhe::
Isä, nimi Jääsilmä, Yönsilmä. (Kuollut)
Äiti, nimi Vesiheinä, Yönsilmä. (Kuollut)
Veli, nimi Rikkaruoho, Yönsilmä. (Kuollut)
Sisko, nimi Kissankello, Yönsilmä. (Kuollut)
Sisko, nimi Veripisara, Yönsilmä. (Kuollut)
Kasvattiemo, nimi Metsämarja, Yönsilmä. (Kuollut)


Muuta::
- Jääsuukko raiskasi Hunajan, jonka seurauksena syntyi Ikirouta, Mustaruusu ja Puuvilla.
- Jääsuukon emo, Vesiheinä, oli syntyjään koppikaniini, joka oli ihmisten parissa oppinut/käsittänyt suukko -käsitteen. Se siis selittää Jääsuukon hieman erikoisemman nimen. Jääsuukko ei itse käsitä nimensä todellista merkitystä (kuten tuskin melkein kukaan muukaan kaniini).
- Jääsuukko on luotu 21.7.2008 ja se on muuttunut melkoisesti matkan varrella.