Hiekanjyvä

Pelaaja Milski
Sähköposti [You must be registered and logged in to see this link.]

[You must be registered and logged in to see this image.]
Kuvapohja © i^h
Muokkaus © Milski

Nimi Hiekanjyvä ” Hiekka”
Ikä reilu 1v.
Sukupuoli Koiras
Yhdyskunta Yönsilmä
Asema Rivikaniini

Ulkonäkö
Tämä kani on melko roteva, ja muutenkin näkyvä. Hänen selkänsä on täysin tummansuklaanruskeaa, joka jatkuu puoliväliin häntää, jalkoihin, sekä nenänpäähän, silmän alle ja poskikarvoihin. Jalat ovat alapäästä tummempaa ruskeaa. Vatsa, naama, jalkojen sisäpuolet sekä hännän alapuoli on kermanväristä. Korvien sisäpuolet ovat punertavamman ruskeat, silmät ovat saman väriset. Nenä on musta, samoin anturat.

Luonne
Hiekka on yleisesti sanottuna melko itsevarma ja vaikuttava persoona. Hän sanoo aina mielipiteensä, joskus hyvinkin vahvasti, ja seisoo sen takana, oli sitten oikeassa tai värässä. Monesti kani uhittelee niille, jotka ovat häntä vastassa, ja siksi joutuukin usein tappeluihin. Hän puolustaa omalal kannallaan olevia henkeen ja vereen, ja taisteleekin raivoisasti vasakkaisella puolella olevia vastaan.
Hiekka tekee nopeasti päätöksensä, eikä horju niistä helposti. Tutustuminen käykin melko nopeasti, kun kani arvioi toisen, ja tekee siirtonsa suuntaan tai toiseen. Jos otinen on vihollinen, syntyy Hiekan puolelta heti tappelu. Jos toinen on taas samalla puolella, voi tutustella vähän enemmänkin. Hiekka onkin yllättävän hyvää juttuseuraa, hän on yleisesti melko viisas, ja tunneälykäs. Koiraitten kanssa kani ei muuta kuin rupattele, mutta naaraisiin hänellä on intohimonsa. Kanilla on jokin vietti suojella aina naaraita kaikelta, ja saattaakin olla hiukan ylisuojeleva. Samalla tavalla hän kohtelee pieniä kanejakin. Hän puhuu lempeästi ja lurittelee kaikennäköistä, suojelee aina kuin voi. Kyllä Hiekka on lojaali koiraillekkin, mutta enemmän hän katsoo naaraitten ja poikasten perään.
Hiekka onkin lojaali taistelija, eikä kääntyisi koskaan omiansa vastaan. Jos joku hiukankaan epäröi kääntyä toiselle puolelle, on tämä poika heti käännyttämässä takaisin. Hiekka onkin melko hyvä sekoittamaan toisten päät ja puhumaan muut ympäri. Tästä on toisaalta hyötyä, mutta hyvin harvoin hän näin tahalteen tekee.
On Hiekassa huonojakin puolia. Kani nimittäin tulistuu hyvin helposti. Hän suuttuu todella pienistä asioista, varsinkin jos kommentit kohdistuvat häneen itseensä. Tällöin hän näkee punaista, eikä mikään estä kania hyökkäämästä kimppuun. Jos kyseessä tosin on poikanen, tai hento naaras, lähtee Hiekka käpälämäkeen. Ei hän alennu tappelemaan kuin vertaistensa kanssa.
Hiekka ei ole kovin tunteellinen. Kyllä hänellä siis tunteet on, mutta ei hän turhia kyynelehdi, tai muutenkaan näytä tunteitaan. Hän pitää kuitenkin illasta, jolloin on rauhallista ja aikaa järjestellä ajatuksiaan. Kyllä kanista pehmeääkin puoli löytyy, mutta kukaan ei ole vielä onnistunut löytämään sitä.

Menneisyys
Hiekka syntyi melko nuorivanhempiseen perheeseen. Hänellä ei ollut isaruksia syntyessään, mutta jälkeenpäin niitä tuli, ja paljon. Vanhemmat eivät alusta lähtienkään oikein huomioineet pientä kaninpoikasta, eikä uusien syntyminen auttanut asiaa. Nopeasti Hiekka joutui pärjäämään maailmassa yksin. Varhain hän myös muutti omaan koloonsa perheensä huomaamatta. Tästä asti kani on elänyt oman onnensa nojassa, ja kasvanut suhteellisen hyvinkin. Hänestä on tullut itsenäinen ja voimakas kani, jolla on vahvat mielipiteet, ja oikeutetut teot.

Fyysinen voima
Hiekka on todella vahva ja melko massiivinenkin kani, eli hän ei ole kovin ketterä eikä nopea. Juoksupyrähdyksissä hän pärjää melko hyvin, mutta jos pitää juosta hetkeäkään pidempään, on tämä poika jo ihan uuvuksissa. Kani ei harrasta muutenkaan nopeusurheilua tai muuta, vaan pärjää suurimmaksi osaksi vahvuudellaan. Häneltä löytyy paljon lihaksia, joilla voittaa helposti kanin kuin kanin. Tietty samanvertaisia muskelikaneja löytyy mittelöön, eivät nämä kanin lihakset niin erikoisia varsinaisesti ole. Hiekka ei myöskään pärjää vedessä mitenkään parhaiten. Hän jaksaa uida jonkin aikaa pitäen itseään pinnalla, mutta pidemmän päälle ei kani jaksa. Hyppääminen ja muutenkin pyrähdykset taisteluissa toisen kanin niskan päälle ovat tavanomaisia ja helppoa tälle kanille. Sen lihakset ovat mielettömät niin takajaloissa kuin etujaloissakin, eikä lihasmassan alle pääse helpolla. Kuitenkin jos tietää, että Hiekalla on vatsassa, piilossa mutta silti näkyvissä, pienoinen arpi entisestä kasvaimesta, minkä alle ei pääse kunnolla lihasmassa, niin silloin on niskan päällä taistelussa. Lihasmassa, eikä muukaan erikoinen massa pääse tämän arven alle suojaamaan, jolloin siihen on helppo iskeä, ja se tekee kipeää. Arpi ei kuitenkaan aukene helpolla, mutta isku sinne tuottaa paljon kipua.

Vaikutelma
Hiekasta saa helposti hyvin pelottavan vaikutelman. Kani on kookas jat ummansävyinen, ja jo perusilme on neutraalia negatiivisempi. Suupielet ovat hiukan kääntyneet alaspäin, ja naamassa oleva kuvio ei paljasta kulmakarvoja, ja saavat silmätkin näyttämään vihaisilta. Muutenkin Hiekan olemus on vaarallinen, koska hän on iso ja kulkee melko hitaasti mutta varmasti.
Ensimmäinen asia, mihin Hiekan puhuessa yleensä kiinnitetään huomiota, on hänen matala äänensä. Jo ääni ja puhetapa kertoo kokeneesta karjusta. Suu liikkuu vain pienesti ja huomaamattomasti, joskus liikettä ei edes huomaa. Puhuessaan on kani melko veistoksellinen muutenkin, siis ei kaunis, vain paikallaan pysyvä. Se on tarkkaavainen ja jännittynyt, tarkkailee ympäristöään. Vain korvat liikkuvat, harvoin.
Hiekka käyttäytyy melko samalla tavalla niin koiraitten ja naaraitten seurassa, ja vaikuttaa hiukan poissaolevalta. Silti kukaan ei uskalla väittää tälle massalle vastaan, koska Hiekasta näkee, että vastaansanomisista tulisi tappelu.

Muuta
Kasvain, ei ole oikeastaan nimensä veroinen. Se ei varsinaisesti ole kasvain, se oli vain ns. massapala, joka kasvoi erilleen vatsasta. Vähän kuin ylimääräinen raaja, jos näin voisi sanoa ? Tämä sitten kasvoi sitä myötä kun Hiekka kasvoi, mutta jo melko nuorena temmeltäessä kasvain repeytyi pois, ollessaan hyvin niukasti vain kiinni enää kanin vatsassa. Tietenkin tämä teki kipeää, ja haava putsauksesta huolimatta tulehtui parikin kertaa. Vaarana oli verenmyrkytys, mutta Hiekka ei onneksi tätä saanut. Hän selvisi kasvaimen kivusta ja kärsimyksestä noin vuodessa, kun haava viimein parantui ja siihen syntyi arpi.