Pelaaja: Tarsu
Sähköposti:
tarsuliini@gmail.comNimi: Tinflayhain (kutsumanimeltään ihan vain Tinhain)
Nimen suomennos: Ruohon kahina
Ikä: Noin 1v 6kk
Sukupuoli: Naaras
Yhdyskunta: Aamukaste
Asema: Rivikaniini
Ulkonäkö: Ruumiinrakenteeltaan Tinhain on normaalikokoinen ja -painoinen
villikaniini. Se on hoikka, mutta ei luiseva. Naaraan piirteet ovat tosin melko teräviä,
mikä saa sen näyttämään hiukan riutuneelta. Tinhainin selkä on melko kapea ja lavat törröttävät hieman. Erityisesti takakäpälät ovat jäntevät ja voimakkaan näköiset. Sen kynnet ovat melkein poikkeuksellisen terävät ja pitkät. Korvat ovat pyöreät ja lyhyehköt. Naaraan silmät ovat haalean harmaat ja niistä paljastuu yleensä parhaiten todellinen tunnetila, vaikka kaniini sen muuten yrittäisi peittää. Pienet pupilit saavat katseen näyttämään pistävältä.
Turkki on päältä karkeaa ja lyhyttä. Se on perusväriltään normaalin ruskeaa, paitsi että kanin niskassa on kaksi pientä hieman tummemmanruskeaa läikkää. Maha, leuanalus ja rintakehä ovat vaaleampaa, kuin myös takakäpälien sisäpinnat. Kurkussa on pieni läikkä valkoista. Myös hännänalus on valkoinen.
(Kuvakin tulee, kunhan saan sellaisen piirrettyksi)
Menneisyys: Tinhain kuului kuusipäiseen poikueeseen, eräässä suuressa ja ylikansoitetussa yhdyskunnassa. Sen emo kasvatti poikasia parhaansa mukaan, eikä yksikään menehtynyt. Tinhain itse kasvoi oikein pirteäksi ja reippaaksi nuoreksi kaniiniksi, löysi mukavan koiraan ja alkoi kaivaa niille yhteistä koloa.
Kylän ylikaniini oli nimeltään Oka. Oka-rah oli jo vanha, eikä se jaksanut tapellakkaan enää yhtä hyvin kuin ennen. Okan owsla olisi tahtonut uuden ylikaniinin ja Okan poika Vehka vaikutti oikein hyvältä ehdokkaalta. Vaikka yhdyskunta oli täyteen ahdettu, kaniinit eivät juuri kärsineet siitä. Niitä ei pakotettu pysymään pienellä alueella, joten kylä levittäytyi aina vain laajemmalle. Kaniineja ei juurikaan valvottu. Ne ryöstelivät puutarhoja jos sattuivat tahtomaan jotain ruohoa parempaa, tappelivat keskenään ja elivät vapaata elämää vailla sääntöjä. Vanha Oka-rah kyhjötti kolossaan ja söi salaattia.
Ihmisiltä ei jäänyt huomaamatta tämä harvinaisen suuri kanipopulaatio, joka aiheutti niin paljon tuhoja puutarhassa, että El-ahrairahkin olisi ollut ylpeä. Kun kaneja alkoi olla liikaa ja niitä oli mahdoton pitää poissa pihoilta, ihmiset alkoivat asettaa kylän lähelle ansoja ja puutarhaan eksyneet kaniinit ammuttiin. Suuri määrä laiskanpuoleisia kaniineja houkutteli myös elilejä. Pian oli kylällä paljon vaaroja. Owsla syytti Okaa kaikesta. Vanha ylikaniini sääsi uusia lakeja ja rajoituksia, mutta kukaan ei välittänyt niistä. Oka tiesi että jos se ei onnistuisi hillitsemään kanejaan, sen tilalle tulisi toinen. Niinpä se ilmoitti että jokainen sinä vuonna syntyvä poikanen tulisi tappaa tai karkoittaa. Oka ajatteli vähentävänsä näin kaniinien määrää. Pienempää porukkaa olisi helpompi hallita.
Owslan jäsenet ajattelivat että tästä julmasta määräyksestä saataisiin hyvä syy syrjäyttää Oka-rah. Ne keksivät suunnitelman. Poikasia tapettaisiin kunnes Vehka 'sankarina' tulisi estämään ja kohoaisi uudeksi ylikaniiniksi. Tinhain oli tällä välin saanut ensimmäisen poikueensa. Se oli eräänä iltana kertomassa poikasilleen tarinaa, kun eräs owslan upseeri tuli sisään. Poikasten isä oli salaattivarkaissa, joten naaras oli yksin. Se tervehti koirasta kohteliaasti ja hymyillen. Koiras kertoi asiansa lyhyesti ja kehotti Tinhainia toimimaan järkevästi, mutta naaras ei suostunut luovuttamaan pienokaisiaan. Niinpä upseeri hyökkäsi. Tinhain tappeli kaikin keinoin vastaan, valmiina jopa tappamaan, mutta hävisi pian. Kun Tinhainin puoliso palasi, se löysi pesästä epätoivoisen naaraan ja viisi pientä vainajaa.
Koiras marssi raivostuneena ylikaniinin pakeille lohduteltuaan ensin melkein koko yön järkyttynyttä naarastaan. Se palasi apeana, sillä sille oli vain sanottu, että kaikki oli Oka-rahin vikaa, mutta sitä ei oltu kuunneltu sen enempää. Poikasten tappo ei saanut vielä loppua, sillä kaikki oli saatava vihaamaan Okaa. Tinhain ryhtyi aiheuttamaan owslalle ongelmia, sillä se tahtoi kostaa. Eräs sen ystävistä sai poikasia ja Tinhain auttoi niiden piilottelussa. Kaksi naarasta yrittivät salata kahden pienokaisen olemassaolon, mutta hanke ei onnistunut. Tinhain, tämän koiras, sekä se naaras jonka poikasia ne olivat yrittäneet piilotella, lähtivät yhdyskunnasta. Tinhainin puoliso kuitenkin sairastui matkalla ja menehtyi jo muutaman päivän päästä. Tinhain ja toinen naaras selviytyivät jotenkin Aamukasteen maille. Ne otettiin yhdyskuntaan, mutta Tinhain ei ole matkan jälkeen tavannut ystäväänsä, eikä se ole edes varma, onko tämä elossa.
Luonne: Naaras oli aikoinaan hyvin iloinen ja reipas, mutta ei enää. Nykyään Tinhain on hyvin arka ja epäluuloinen. Se pelkää erityisesti owslaa ja ylikaniinia, vaikka onkin kuullut Rautapaju-rahista pelkkää hyvää. Välillä Tinhainin nokkela ja järkeväkin puoli tulee esille, mutta se on harvinaista. Kun Tinhain on peloissaan, se ei kertakaikkiaan kykene ajattelemaan loogisesti. Se tuntee olonsa ahdistuneeksi suurissa joukoissa, joista on vaikea päästä pois. Tinhain piiloutuu ärhäkkyyden alle ja peittää siten pelkonsa. Se ikään kuin vetäytyy piikikkääseen kuoreen. Se käyttäytyy usein hyökkäävästi ja vaikuttaa siltä, että se saatta käydä pienestäkin äkkinäisestä liikkeestä kimppuun. Todellisuudessa marli pakenee ennemmin vähin äänin kuin hyökkää, mutta jos se kokee itsensä täysin nurkkaan ajetuksi, se saatta oikeasti ainakin puraista. Kun Tinhain kerran raivostuu, on vaikea saada sitä rauhoittumaan. Rauhallinen puhe ja rento käytös saavat naaraasta esiin mukavan puolen. Joskus se heittäytyy jopa puheliaaksi. Se puhuu kuitenkin yleensä vain sellaisista asioista kuin sää ja kolojen kaivaminen, jotka eivät voi todennäköisesti suututtaa ketään, ja pysyttelee jatkuvasti varuillaan. Vieraiden seurassa se on hiljainen ja pälyilee ympärilleen. Naaraan voi lannistaa helposti, mutta se nousee kuitenkin aina jossain vaiheessa takaisin jaloilleen. Sen luottamusta on vaikea ansaita, koska se arastelee ja epäilee kaikkia. Poikasiin se suhtautuu melkein ylihuolehtivasti. Jos Tinhainia vähänkin puheessaan painostaa, ei siitä saa enää mitään irti, vaan se vetäytyy jälleen kuoreensa. Kannattaa siis valita sanansa tarkkaan. Menneisyydestään se ei puhu, ei ainakaan tuntemattomille. Tinhain tuuntuu elävän osin muistoissaan. Se näkee usein unia, joissa sen puoliso on vielä elossa. Unet ovat sille pakopaikka, sateisina päivinä se usein vain vetäytyy koloonsa ja nukkuu. Tinhain kuvittelee, että melkein kaikki, erityisesti owslan jäsenet haluavat sille pahaa. Se ei suostu uskomaan, että Aamukasteen kaniinit eivät tappaisi poikasia. Jos naaras näkee pikkuisen owslan jäsenen seurassa, se kokee tilanteen heti uhkaavaksi. Se tarvitsisi ystäviä. Ehkä Tinhain vielä joskus pääse kaikesta yli ja kykenee rentoutumaan, onhan se sitkeä kaniini.
(Luonne saatta hiukan muuttua pelien myötä)
Fyysinen voima: Tinhain ei ole mitenkään poikkeuksellisen vahva, normaali kaniini voimiensa suhteen. Se ei omaa mitään varsinaisia taistelutaitoja, kunhan vain puree, kynsii, repii ja potkii minkä ehtii. Juoksemaan naaras on melko nopea kaniinien tapaan, mutta se pärjää ehkä paremmin pitkillä matkoilla, kuin nopeissa pyrähdyksissä. Tinhain nimittäin hengästyy helposti. Se ei ole koskaan varsinaisesti joutunut uimaan, mutta kykenee kyllä pysyttelemään pinnalla.
Vaikutelma: Tinhainia katsellaan usein säälivästi. Kaikki tietävät sen olevan hieman seonnut. Jotkut suhtautuvat siihen myös hieman huvittuneesti. Usein pistävä katse, vihamielinen käytös ja jatkuva hermostunut säpsähtely saavat muut välttämään sitä.
Pääsivu 