Hiidenkirnu - Aamukaste

Pelaaja: Salvator
Sähköposti: tuuti13@gmail.com

Nimi: Hiidenkirnu
Ikä: 2v, ikääntyy pelissä
Sukupuoli: Koiras
Yhdyskunta: Aamukaste
Asema: Reuna-asuja


Suhdekiemurat

Tavannut useamman kerran:
Tuttavat & kaverit:
Ystävät & tärkeät:
Luottotoveri:
Ihan OK:
Ei tiedä mitä sanoa:
Ei pidä:
Vihaa:

"Puoliso":
Jälkeläiset:
Viholliset:
Kuolleita by Hiidenkirnu(Varsin harvassa):

Kuva: -

Ulkonäkö: Pääosin Hiidenkirnu on tasaisen vaalean beigenruskea satunnaisin, haaleanharmain karvanpäin, joita tuskin edes huomaa. Koiraan silmien ympärillä, korvanpäissä ja etukäpälien varpaissa on tummempaa ja harmaampaa ruskeaa, mikä erottuu kaniinin turkista erityisen selvästi. Ruumiin alapinnat sekä reisien sisäpuolet ovat vaaleat, lähes valkoiset, mutteivät pimeässä erotu yhtä hyvin kuin valkoinen väritys. Tuon korvat ovat varsin suurikokoiset kaniinille. Hiidenkirnun turkki on varsin lyhyttä jaloissa, töpöhännässä, päässä, selässä, kyljissä ja kaulassa, mutta rinnanalus etujalkojen välissä sekä niskanseutu kasvavat aavistuksen pidempää karvaa kuin muut ruumiinosat, ja niskasta eteenpäintaittuva karva muodostaakin koiraalle pienen, lähes olemattoman "otsatukan", jonka huomaa parhaiten kanin ollessa selkä tuulta vasten. Koiraan silmät sointuvat turkin vaaleanbeigeen sävyyn ja ovatkin varsin vaaleanruskeat, joskin pimeässä voivat näyttää tummemmiltakin, lähes mustilta kauempanta katsottuna.

Luonne: Koiras on varsin tiedonjanoinen ja helposti oppiva kaniini. Se osaa noudattaa sääntöjä, mutta toisinaan keksii kaikenlaista pientä jäynää & jekkua muille samanarvoisille kaniineille, eniten kuitenkin reuna-asujille, mikäli sinne on menossa. Monesti koiras on haaveillut lähtevänsä aivan yksin samoilemaan lähimetsiin, ehkä kauemmaksikin, muttei ole saanut siihen tilaisuutta. Hiidenkirnu puhkuu intoa osallistua monenmoisiin tehtäviin ja saattaa itsensä lopulta jos jonkinmoiseen pulaan, isoon tai pieneen. Se on varsin rohkea sille päälle sattuessaan, ja päättäväinen, eikä koiraan päätä helpolla käännetä, ellei sitten itse ylikaniini ala tuolle jylisemään.
On tuollakin toki huonoja päiviä, silloin koiras yleensä erkaantuu isoimmista ryhmistä, kääntää selkänsä muita kaniineja päin ja katsoo jalkoihinsa, se tietää itsekin, että jos joku sille huonoina päivinä sanoisi jotakin edes hieman loukkaavaa, joka muulloin jaksaa tuota naurattaa, se räjähtäisi puhujalle itselleen. Onneksi nämä päivät ovat harvassa, ja yleisemmin tuo onkin avoin & iloinen ilmestys.
Hiidenkirnu tahtoisi liittyä Owslaan, sillä tuo rakastaa suurta vastuuta, ja samalla myös vapautta & huoletonta elämää. Nämä kaksi suurta intohimoa repivät kaniiniparkaa eri suuntiin, ja vaikka tuo näyttääkin selviävän ongelmistaan itse, vieläpä kiitettävästi, tuon sisin on haljeta kahtia. Koiras on aniharvoin hajamielinen, vaan kuuntelee ympärillä pyörivien kaniinien jutteluita ja oppii monet asiat luontoa tarkkailemalla. Koiraan sanoja ei kuitenkaan aina kannata ottaa liian vakavasti; Toisinaan tuo heittää sekaan muutaman vitsinkin.

Menneisyys: Hiidenkirnu syntyi kaukana nykyisestä asuinsijastaan, Aamukestaan yhdyskunnasta, erään englantilaisen pikkukylän laitamilla kosteaan, ahtaaseen koloon, jonka joutui alusta alkaen jakamaan kolmen muun sisarensa kanssa. Niistä vanhin, harmaa koiraskaniini Västäräkki, nälvi ja hyljeksi kuopuksena syntynyttä Hiidenkirnua minkä kerkesi, ja emon toppuutteluista huolimatta viiden viikon iässä veljekset ottivat hanakasti yhteen, ensin leikkimielessä, vanhempana enemmän tosissaan. Västäräkki vihasi Hiidenkirnua koko sydämestään, eikä Hiidenkirnukaan oikein muuta voinut, kun vihata ainoata veljeään, kaksi muuta kun olivat siskoja. Lopulta emo tuli noiden väliin, erotti pikaset raa'asti toisistaan ja käski Västäräkin mennä matkoihinsa, ja niin se menikin, mutte Hiidenkirnun veli jäi siltikin emonsa reviirille. Kukaan ei kuitenkaan kyseistä kaniinia enää nähnyt, ja emo & kaksi sisarta, Kanerva ja Valkovuokko, tuntuivat jo unohtaneen neljännen poikasensa kokonaan. Hiidenkirnu ei ollut. Se ei ollut unohtanut veljeään, jota vihaten ja hampaitaan kiristellen joutui myöntävän rakastaneensa, vaikka itsekin oli haavoittunut, tai pikemminkin naarmuuntunut, noiden kahden välisissä kamppailuissa. Hiidenkirnu oli allapäin, sen elämästä oli tullut kovin tylsää, ei saanut enää varoa nahkaansa isoveljen salakavalilta hyökkäyksiltä, sai vain katsoa sisarten leikkiä ja emon huolestuneita katseita ja vilkuiluita tuota kohden. Näin jatkui rauhallista, tylsää eloa vielä kuukauden.
Hiidenkirnun täyttäessä puoli vuotta se lähti. Se lähti pois turvalliselta reviiriltä, pois ravintorikkaan lähikylän lähettyviltä, ja jätti kaiken taakseen. Kaniini loikki kilometrikaupalla etelään ja pohjoiseen, itään ja länteen toivoen löytävänsä elämän, johon kuului. Kesti ja kesti, kesti niin kauan, ennenkuin Hiidenkirnu oli puolitoista. Silloin se saapui suurelle aukealle täynnä mitä monituisimpia kaniineja, tätäkö se oli toivonut? Kyllä, näin kaiken piti olla. Koiras otettiin mukaan yhdyskuntaan nimeltä Aamukaste, ja puolen vuoden aikana sille opetettiin sääntöjä ja tottumuksia, kerrottiin tarinoita ja legendoja, turinoitiin Yönsilmän yhdyskunnasta, Aamukasteen "vihollis"kaniineista, mutta silloin Hiidenkirnu pudisti vain päätään. Tuo valitsisi itse vihollisensa, päättäisi itse, olivatko Yönsilmäläiset tuon vihollisia vai eivät, eihän kaniinikoiras ollut vielä yhtään toisen yhdyskunnan jäsentä edes tavannut. Kurinalaisessa mutta hellässä hoivassa koiras on nyt kasvanut tähän päivään saakka.

Fyysinen voima: Hiidenkirnu ei ole mikään lihaskimppu, eikä se itseasiassa pidä tappeluista, vaikka joutuikin poikasvuosinaan taistelemaan omaa veljeään vastaan. Sillä on enemmän älyä kuin raakaa voimaa, ja viisauttaan koiras käyttääkin aseenaan. Se ei ole kovin hyvä lyhyissä, nopeissa ja äkkikäännöksiä sisältävissä sprinteissä, vaan on lahjakkaampi pitkänmatkanjuoksija. Sen oppilahjakkuuskin on kaniinin uteliaalle luonteelle vain hyväksi, vaikkakin joskus tuo levittelee asioita, jotka eivät sille kuulu. Hiidenkirnu on siis enemmän älykkö kuin atleetti, vaikka toisinaan tuo voisi käyttää aivojaan useamminkin...

Vaikutelma: Monet saavat koiraasta avoimen ja uteliaan ensivaikutelman, ja yleensä se myös paranee mitä pidemmälle ystävyys etenee. Jos ensitapaaminen taas onkin tosikkokaniinin seurassa, ei Hiidenkirnu välttämättä anna toiselle kovin hyvää ensivaikutelmaa. Kuka tahansa voi löytää tuon murjottamasta milloin mistäkin, ja luulla, ettei koiras ole koskaan hyvällä päällä. Silloin yleensä syntyy molemminpuolinen Ei-niin-hyvää-seuraa -suhde, josta voi syttyä suurikin riita.