PERUSTIEDOTNimeltään Kalevantuli, kutsutaan usein Kalevaksi.
Nimi lapiiniksi mietinnässä, selvitetään.
Iältään 3 vuotta 3 kuukautta, ikää tulee vielä.
Sukupuoleltaan koiras, ja sen kyllä huomaa.
Yhdyskunnasta olematon, yhdyskuntien välttäjä hlessi.
Aseman ei niin mikään edustaja.
ULKONÄKÖ JA VAIKUTELMAKuvasta näkyy osittain tuon rakennetta ja täydellisesti väritys.
Koppikaniinin sukuinen koiras on elänyt elämää jonka kirjoa voi hahmottaa tuon ulkonäöstä. Se on koppikaniinitaustainen, rodultaan risteytys. Risteytys tosiaan, isä tuolla oli kaniini emä kääpiöluppa. Kalevasta on kehittynyt hiljalleen rakenteeltaan keskiraskas, voimakas eläin jonka kehonmyötäisestä, silkinpehmeästä turkista erottaa kehittyneet lihakset. Se ei kuitenkaan ole erityisen mörssärin näköinen, sillä se onkin komeapiirteinen, sen pää on kääpiöluppamaisesti pyöreä ja loivasti kiilamainen. Koiraan kuono tosin erottuu enemmän kuin pitäisi ja sen korvat ovat kapeat ja pyöreäkärkiset, vasen korva on jäänyt kaniinimaisesti pystyyn kun taas oikea roikuu alas. Persikanoranssit, mantelinmuotoiset silmät omaavat uteliaan, kärsivällisen mutta silti salaperäisen katseen. Kapeahko kaula kannattelee päätä ja sen yllä lepäävää otsatupsua joka pääasiallisesti on pystyssä korvien välissä. Se on tiivis ja lyhyt vaikkakin pitenee mitä edemmäs mennään nenää kohti. Ristihuulen selkä on tutun kaareva mutta se on myös aavistuksen verran leveämpi kuin yleensä. Sen kaula laskeutuu rintakehään ja etujakojen luokse jotka keskikokoisella Kalevalla ovat normaalipituiset. Vatsan puolella ei ole moitittavaa, se ei ole laiha eikä lihava vaan siitä väliltä. Se on saanut syödä itsensä täyteen muttei kovin usein. Sillä on normaalia pidemmät takajalat joten se kulkee takapää ylempänä kuin normaalisti. Sen häntä on tuuhea, ohutkarvainen mutta pitkähkö. Kaniinilla on kirjavaturkki jonka pääväri on tummanruskea hieman harmahtavalla vivahteella. Kalevantulen kuviointi on erittäin monen mutkan takaa luotu ja siltä se hieman näyttääkin. Harjaksen sävyinä on tumma ja vaalea hiekkaisen kerman väri ja tummempi väri jatkuu erillisenä etukäpälissä. Kaniinilla on ns. tummanruskea maski joka on jättänyt eteensä valkoisen kuonon ja kaulan, joka etujalkoja kohden mentäessä muuttuu punaruskeaksi ja jatkuu keskikohdille vatsaa ja loppuu. Selässä sillä on punaruskeita, erikokoisia ja muotoisia kuvioita jotka ovat viittakuvion tapaisena ryhmänä sen selässä. Sitten häntää kohden mentäessä kulkee pitkä, mutkitteleva juova aina tuon takajalkojen yli paksuna, sen ympäröimä alue on sitä tummempi. Sitten sen hännä yläpuolella on räjähdysmäinen, tummanruskea kuvio. Häntä ja takajalat ovat muuten tummanruskeat kuten koko kehokin jota ei erikseen mainittu. Korvien sisusta on vaalea. Sillä on muutama arpi, oikealla puolella silmän yllä on neljä lyhyehköä arpea jotka eivät vahingoittaneet sen näköä huomattavasti, viiden arven ryhmä on sen poskessa ja etujalan etupuolelta löytyy saman verran arpia. Sen räjähdysmäisen kuvion luona on neljä arpea jotka jatkuvat selän yli toiselle puolelle.
LUONNE JA KÄYTTÄYTYMINENTämä helvetinmoinen pirulainen on erittäin kummallinen persoona jota puolestaan pelätään ja kunnioitetaan. Se on vainoharhainen, agressiivinen ja ennenkaikkea huomionkipeä eläin joka on oppinut käyttämään väkivaltaa saadakseen huomiota. Koiras ei ole typerä, se on viisas ja kohtelias eläin niille jotka ovat ansainneet sen luottamuksen tavoitteillaan, luonteillaan ja päämäärillään. Se haalii ympärilleen aina pienen joukon kaniineita kieroutuneen mielensä avulla sillä se osaa käyttäytyä monella eri tavalla saadakseen huomiota. Sille on pakkomielle olla nähtynä, se nauttii siitä että sille jutellaan tai että sitä edes katsotaan. Tämä sähäkkä aikapommi on kuitenkin kaiken säpsähtelyn ja huulien nykimisen takana luotettava, se ottaa enemmän kuin mielellään käskyjä vastaan ja antaa niitä. Se hakee paikkaa korkeassa arvossa jossa sitä kunnioitettaisiin. Se käyttäytyy kylmästi lähestulkoon kaikkia kaniineita kohtaan jos on oma itsensä. Useimmiten se ei ole, sillä on monta persoonaa ja käyttää niitä sen mukaan mistä uskoo vastaantulijan pitävän. Se rakastaa ja pitää huolta naaraista jotka tosin sen mielestä eivät ole koiraille muutakuin apuvälineitä elämään - hoitamaan perhettä ja kaivamaan koloja. Koiras ei valikoi tuttavuuksiaan ulkonäön puolesta mutta sen täytyy saada toisesta hyvä kuva jotta haluaisi tutustua paremmin ja paljastamaan oman itsensä. Se pitää pimeydestä, hiljaisuudesta ja ennen kaikkea katsoa muiden rähinöitä. Kaleva on mielestään keskiverto kaniinia parempi menneisyytensä, ulkonäkönsä ja ennen kaikkea kieron, juonittelevan lunoteensa puolesta. Koiras ei myönnä tai näytä pelkoansa, se ei pelkää sen kummempia asioita kuin ehkä ihmisiä. Se on tottunut tosin heihin mutta se, mitä ne tekivät eläimille tuon lapsuudessa oli käsittämätöntä ja yksi syy miksi koiras lähti, jätti perheensä kuolemaan. Tämä koiras nauttii keppostelusta ja jäynistä, se tietää kaikenlaista ja haluaa kiusata muita. Se rakastaa vaaraa ja sen aiheuttamista muille mutta urhoollisena tuttiritarina jättää nuo kuolemaan - mikäs sen parempaa kuin viedä kaniinin raatoja ympäri maita ja mantuja. Niin, se on psykopaatti koiras ja iän myötä sekin pahenee. Vanhuus ei tule yksin joten koiras iän myötä jättää keppostelut mutta nyt se tekee niitä alituiseen.
FYYSISET OMINAISUUDET• Nopeus * *
• Ketteryys * * *
• Kivunsietokyky * * * *
• Refleksit * * *
• Lihasvoima * * * * *
• Kestävyys * * * *
Keskiraskas risteytys on rakenteensa puolesta kestävä ja voimakas, se liikkuu hitaasti mutta jaksaa juosta pidempiäkin matkoja helposti. Se ei ole erityisen ketterä eikä liiku kuin bengalintiikeri ikään missään. Se tosin omaa erittäin korkean kipukynnyksen ja saattaakin taisteluissa nauraa heikoille hyökkäyksille. Se ei tosin omaa nopeita refleksiä joten pysyy taisteluissa enemmän puolustuskannalla ja pitää puolustuksen korkealla. Se on voimakas, erittäin voimakas ja omaa tappajan leuat. Se käyttää enemmän hampaitaan kuin tylppiä kynsiään. Se on kestävä ja tuon kanssa taistelut kestävät useasti kauan. Se ei käytä väsytystaktiikkaa vaan suoraa hyökkäydtä löytäessään siihen mahdollisuuden.
MENNEISYYSKääpiöluppanaaras Sydäntalvi, ihmisten mukaan Nappi, oli saanut toukokuisena aamuna kolme poikasta joiden isä oli vaelteleva hlessi jolla oli jo useampi poikue takanaan. Ihmisperhe lemmikkeineen asui kaukana Yönsilmän ja Aamukasteen alueista ja kasvattivat eläimiään hienoiksi turkiksiksi. Niin, taas oli syntynyt oivalle turkiskaniinille upea poikue mutta tällä kertaa kookkaampia mikä meinasi lisää rahaa. Mies oli ylpeä kaniinistaan muttei yhtään tiennyt sen isää eikä sitä miettinytkään. Ne nimettiin Tikku, Takku ja Suttu. Sutulla ja sen sisarilla oli erilaiset nimetkin joita isäntä oli kertonut olevan. Löytyi Kalevantuli, Kuunkajo ja Elohopea. Kaikki nuo sanat olivat tulleet isännän suusta ja sen takia kaniinit omasivat erilaiset nimet. Sitten kaniinien kasvaessa hiljalleen jakoi isäntä ilmoituksia. Kaniiniristetykset kasvoivat samanlaista elämää kuin koppikaniinit tämän isännän talossa - niiden oli määrä saada poikueet ja sitten niistä tulisi turkiksia. Miehellä oli paljon myyntiä ja nämä se myi niin että ne saisi itse nylkeä haluamaansa tapaan. Kalevantuli sisaruksineen oli päässyt erilaisten kyläkauppojen seinille ilmoituksissa ja " pyöreästä, ruskeankirjavasta pojasta " soitettiin parin päivän kuluessa. Kalevantuli oltiin myyty maatilalle todennäköisesti turkikseksi. Niimpä pienoinen laitettiin heinineen palvilaatikkoon ja sinä sateisena päivänä se vietiin pitkän ajomatkan päähän maatilalle. Se tapasi siellä kaneja jotka surkuttelivat tuon kohtaloa. Eräänä päivänä sattui pfeffa paikalle hykertelemään pienoisen kohtalolla ja toi mukanaan nyljetyn, mustan kaniinin ruhon. Pieni Kalevantuli tajusi kohtalonsa ja järkytyksestä huolimatta ei voinut mitään muutakuin elää kaniininaaraiden seurassa. Sille odotettiin pentujen tuloa ja niin kävikin. Koiras oli täyttänyt vuoden kun se sitten todettiin kolmen naaraan poikasten isäksi. Se ei ollut silloin ylpeä itsestään vaikkakin oli naaraiden suosiossa. Sen poikaset syntyivät oman aikansa päästä, kasvoivat ja lisääntyivät. Oli inhottavaa katsella kuinka häkit ahtautuivat ja pian kaneja vietiin nyljettäväksi. Kalevantulta onnisti, se oli ollut hyvä astutukseen joten siltä odotettiin lisää. Mitään ei kuulunut mutta isäntä oli kärsivällinen. Vuoden sen jälkeen se toi valkoisen koiraskanin jonka kanssa nuo ottivat yhteen - siitä Kaleva sai päähänsä arvet mutta vahingoitti senkin edestä tuota, valkea kuoli parin viikon päästä. Kalevantuli hallitsi kaniineita häkeissä kaksi vuotiaana ja psykopaattinen luonne johtuen kaikesta sen ympärillä tapahtuvasta paheni. Siitä tuli uudemman kerran isä ja se sai jatkaa elämäänsä. Mutta eräänä päivänä sinne missä koiras eli eksyi kaksi suurta, jänismäistä kaniinia jotka vapauttivat koppieläimet saadakseen nuo yhdyskuntaansa. Ne puhuivat Aamukasteesta, Yönsilmästä ja niiden alueiden lähellä olevista hlesseistä ja koiras päätti muuttaa sinne. Se eksyi pariin kertaan mutta löytäessään oli kolmen vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen.
MUUTA- Kaniini luotiin loppuun 10.8
- Koiras kuulostaa
tältä.- Kuvapohjan on tehnyt Alfawolf.
- Koiras on luotu käyttäjän erään hahmon aiemman suunnitelman pohjaöta.
- Pelaaja Saaga, s-posti artist.@.live.fi
Pääsivu 