Vanamo

[You must be registered and logged in to see this image.]

Nimi: Vanamo
Hahmon nimi lapiiniksi: Fryithji
Ikä: 9 kk
Sukupuoli: Naaras
Yhdyskunta: - (hlessi)
Asema: -

Ulkonäkö:
Vanamo on siro ja hoikka naaraskaniini, mikä kyllä johtuu vielä suureksi osaksi naaraan nuoresta iästä. Siltikään Vanamosta ei ole rotevaa ja lihaksikasta kaniinia koskaan tulossa, se on jo nähtävissä, vaan hoikka, siro ja jäntevä loikkija, juoksutaidon ammattilainen naaraasta muovautuu sen kypsyessä. Kooltaan Vanamo on normaalikokoista villikaniinia hitusen isompi, mutta hoikan varren vuoksi tämä ero ei näy tai vaikuta juurikaan.
Tummaturkilla on sirot, naarasmaiset ja kauniit piirteet, jotka kertovat sen hyvästä sukupuusta ja myös tuovat nuoren naaraan olemukseen tiettyä arvokkuutta, jota ei monella alle vuoden ikäisellä kaniinilla ole.
Nuoreksi hlessiksi Vanamo on loistokunnossa, se ei ole laiha tai arpinen, vaan sen turkki on tiheä ja kiiltävä ja naaraan olemus huokuu terveyttä ja nuorta elinvoimaa.
Voimakkaat, jäntevät takajalat ja sirot, pitkähköt etujalat korostavat naaraskaniinin hoikkaa ja notkeaa kehoa ja ovat Vanamon nopean juoksuvauhdin ja varsinkin voimakkaiden hyppyjen tae.
Vanamon turkki on pehmeää, kiiltävää ja sileää, väriltään hiilenharmaata, miltein mustaa. Kuono, hännänalus ja korvansisukset ovat värjäytyneet pähkinänruskeiksi.
Vanamon ehkäpä vangitsevin piirre sen kauniista ulkomuodosta huolimatta ovat sen suuret, rubiininpunaiset silmät, joissa on aina eloisa kiilto. Vanamon silmät ovatkin tunteiden tasokartat, niiden tummumisesta/vaalenemisesta voi helposti päätellä, missä mielentilassa kaninaaras juuri on.

Fyysinen voima:
Vanamo on nopeuteen, loikkiin ja tarkkoihin reflekseihin luottava kaniini, jolla on kuitenkin myös hieman voimaa kätkettynä kehoonsa, jopa enemmän kuin olettaisi. Vanamon vahvuus on silti sen kestävyys, naaraskaniini kestää monenkaltaista rasitusta loistavasti ikäänsä nähden ja pärjää niukallakin levolla rasituksen jälkeen, jaksaen lähteä taas painamaan. Hlessielämä on siis vahvistanut tätä kaniininaarasta hurjasti. Vanamo osaa kaniiniksi myös uida erikoisen hyvin, joskaan ei sitä huvikseen harrasta.

Vaikutelma:
Vanamo ei vaikuta alle vuotiaalta kaniinilta käytökseltään, siinä ei ole nuoren kaniinin epävarmuutta ja rauhattomuutta, vaan naaraskaniini käyttäytyy arvokkaasti ja ylemmyydentuntoisesti, kuin olisi aina vastapuolta ylempänä tai sitten tuon kanssa samalla tasolla. Vanamo tuntee oman arvonsa ja myös tuo sen julki, välittämättä hiukkaakaan, jos joku yrittää kiistää nuoren naaraskaniinin ajatukset ja todistaa sille, ettei se olisi missään yhdyskunnassa kuin vaivainen laita-asuja.
Vanamo antaa itsestään usein myös rohkean ja hiukan uhmakkaan kuvan ja tottahan nämä piirteet sirossa tummaturkissa ovat.

Luonne:
Vanamosta ei osaa oikein sanoa, onko se luonteeltaan paha vai hyvä, naaras kun omistaa melkoisen laajasävyisen luonteen. Peruspiirteinä voitaisiin kuitenkin ottaa rentous, huumorintajuisuus ja omanarvontunto esille. Vanamo on hyvän owslasuvun omaavan koiraan tytär ja kantaakin itseään ylpeästi, antamatta nuoren ikänsä ja nykyisen yhdyskunnattomuutensa tulla esteeksi.
Vanamo on melkoinen flirttailija ja nuorena naaraana Vanamo tietää miten paljon koiraita siitä on kiinnostunut. Vanamo ei pelkää käyttää tätä hyväkseen ja se saattaakin astella nopeasti sitä miellyttävän koiraan eteen ja kertoa tuolle ystävälliseen, iloiseen tapaansa, miten hyvän kaupan koiras naaraan kohdalla tekeekään jos sen vakituiseksi puolisokseen ottaa. Vanamo itse taas tahtoo koiraan, jonka katsoo sopivan sille ja luultavasti kukaan owslaan kuulumaton rivikaniini ei tule kyseeseen.
Vanamo näet tietää hyvät sukulinjansa, tuntee isänsa suvun saavutukset sekä kaikkein parhaiten tietää omat kykynsä, luottaen niihin ehdottomasti. Vanamo ei häpeile kehua itseään tilanteessa jossa katsoo sen tarpeelliseksi ja muutenkin naaraskaniinilla on järkkymättömän vahva itsetunto. Se haluaa olla hyödyksi tulevalle yhdyskunnalleen ja tietää tasan tarkkaan, missä siihen parhaiten pystyy.
Naaras on hyvin huumorintajuinen ja se puhuukin usein kiusoitellen ja ilkikurisesti härnäten toisille. Silti Vanamo ei ole mikään yltiöpositiivinen, pikemminkin naaras on realisti.
Vanamo on melko kärkäs suustaan eikä se epäröi kertoa, mitä mieltä on asioista. Naaras vastaa myös usein vihaisiin kommentteihin nenäkkäästi ja sarkastisesti, alkaen usein myös pilkkaamaan vastapuolta.
Vanamo voi vaikuttaa vain paikkaansa oppimattomalta nuorelta naaraalta, mutta oikeasti naaras tietää tasan tarkkaan, mitä tekee ja kenen nenille hyppii. Vanamo ei myöskään kaihda likaisiakaan keinoja saadakseen haluamansa.
Vanamo ei kovin nopeasti menetä hermojaan, vaan kuittaa usein ärsyttävät kommentit ja teot tuolla synkähköllä, mustalla huumorintajullaan. Siltikin naaras osaa myös tulistua ja silloin on kirjaimellisesti h**vetti irti.

Menneisyys:
Kuunsillan yhdyskunnassa owslan kapteeni Sorakivi nautiskeli iltasilflayn rauhallisuudesta, kunnes sen luokse juoksi sen lähettinä toimiva owslalainen koiras. Tämä melko hermoheikkoinen koiras huohotti nyt kiihtyneesti, sillä se oli saanut säntäillä pitkin yhdyskuntaa, ennen kuin oli saanut selvyyden siitä, missä kapteeni kulki. Sorakivi katseli sitä tiukkaan tapaansa, Kuunsillan yhdyskunta oli ehkä pieni, mutta kurista ei siellä säästelty. Lopulta Sorakivi tuhahti ja tiuskaisi äkeästi:
”Jos sinulla on, Sananjalka, jotain sanottavaa, sano! Äläkä läähätä edessäni tuohon tapaan!”
Lähettikoiras veti ilmaa sisäänsä ja koetti miten parhaiten taisi pidätellä huohotustaan, nyökäten vain nopeasti isommalleen.
”Kyllä, Kapteeni Sorakivi. Minä tuon sanaa puolisoltanne. Hän on nyt synnyttänyt.”
Sorakivi ei heti reagoinut tähän uutiseen, mutta lopulta se vain nyökkäsi ja vastasi hiukan rauhallisemmin:
”Hyvä. Olet välittänyt viestisi, voit mennä.”
Lähetti ei toista kertaa lupaa kysynyt vaan ryntäsi tiehensä. Sorakivi jäi itsekseen omiin tyytyväisiin mietteisiinsä. Tätä poikuetta koiras oli odottanut, sillä poikueen emo, Nietosjälki oli oikein hyväntyyppinen naaraskaniini, sen keho sisälsi voimaa vaikka ei siltä näyttänyt ja lisäksi naaraskaniini oli myös itsetietoinen. Kyllä vain, yhdistettynä Sorakiven hyviin geeneihin poikasien täytyisi olla aivan omaa luokkaansa. Sillä olihan Sorakiven isä ja isänisä olleet kumpikin ensin owslansa kapteeneita, myöhemmin myös ylikaniineita. Sorakivi oli tunnustettu kapteeni yhdyskunnassaan ja jonain päivänä koiras saattaisi myös kohota ylikaniiniksi.

Tosiaankin, poikaset kasvoivat ja Sorakivi sai nähdä ne niiden tullessa ensimmäiselle ulkoilukäynnilleen. Nietosjälki oli poikasistaan oikein ylpeä ja Sorakivi soi sen, olihan se itsekin. Tosin sen ainoa tytär, hiilenharmaa ruipelo suurilla punaisilla silmillä vaikutti siltä, että se muuttaisi varmasti ensimmäisenä talvenaan Mustan kaniinin yhdyskuntaan. Sorakivi ei silti antanut Vanamoksi ristityn tyttärensä masentaa onneaan neljästä suurikokoisesta, voimakkaasta koiraspoikasesta.
Sorakivi sai silti huomata, että hoikka varsi ei vähentänyt Vanamon arvoa sen jälkeläisenä ja muutaman kuukauden iässä Vanamo olikin koko yhdyskunnan puhutuin nuori naaraskaniini. Suurimmaksi osaksi siksi, että Vanamolla ei näyttänyt olevan aikomustakaan siirtyä yhdyskuntansa laita-asujaksi, vaan se pysytteli emonsa kanssa veljiensä jo lähdettyä opettelemaan elämää laita-asujana.
Sorakivi sai lopulta käskyn taivuttaa tyttärensä yhdyskunnan tapoihin ja Sorakivi oli samaa mieltä myös itse, Vanamon ei tulisi luulla, että se oli yhtään oikeutetumpi suoraan rivikaniiniasemaan kuin veljensäkään.

Vanamo huvittui suuresti isänsä käskystä ja sanoikin huvittuneesti:
”Minä en siirry laita-asujien joukkoon, koska olen liian hyvä sinne. En aio kyyristellä vuoden vanhaksi vain ikäni vuoksi huonoissa koloissa, älähän luulekaan, kapteeni.”
Sorakivi kiivastui ja pamautti Vanamoa muutaman kerran, ajatellen taivuttavansa uhmakkaan nuoren naaraan tahtoonsa. Vanamo ei kuitenkaan alistunut vaan nousi ja katsoi isäänsä punaiset silmät tummuen uhkaavasti.
”Emme näemmä pääse yksimielisyyteen. Hyvä on. Minä lähden yhdyskunnasta. En siksi, että pelkäisin sinua tai ketään muutakaan, vana siksi, että se ei ole minulle tarpeeksi hyvä. Hyvästi.”
Sen sanottuaan Vanamo loikki ulos, Sorakiven jäädessä ällistyneenä tuijottamaan nuoren, vasta vieroitetun tyttärensä perään. Nietosjälki tyrkkäsi Sorakiveä ärtyisästi ja sadatellen tuota ryntäsi tyttärensä perään.
Nietosjälki, joka oli elänyt pitkään hlessinä ennen kuin löysi Kuunsillan yhdyskunnan, opetti Vanamolle paljon niiden matkatessa kuukausia kahdestaan. Välistä ne viipyivät muutamien hlessijoukkioiden mukana, olivatpahan muutaman pienen yhdyskunnan vieraanakin hetken, mutta aina vain Vanamo halusi jatkaa.
Lopulta naarasparin korviin kuului huhu tummien kaniinien yhdyskunnasta jonkin matkan päässä, Yönsilmä oli kuulemma nimeltään. Vanamo innostui, sillä se oli saanut kuulla koko lyhyen ikänsä kuittailuja tummasta turkistaan. Nietosjälki lupasi saattaa tyttärensä lähemmäs, mutta eräänä aamuna Vanamon herätessä se ei löytänyt emoaan mistään. Nietosjälki oli ollut jo pidempään haluton jatkamaan päämäärätöntä vaeltelua ja se myös pelkäsi, ettei tämäkään yhdyskunta kelpaisi Vanamolle, joten se oli katsonut turvallisimmaksi lähteä yksin taivaltamaan viimeisimpään pieneen yhdyskuntaan, jonka naaraat olivat muutama viikko sitten taakseen jättäneet.
Vanamo ei pitkään matkakumppaninsa katoamista ihmetellyt vaan ampaisi matkaan ja nautti, kun matka eteni vihdoinkin sen toivomaan tahtiin, nopeasti.
Nopeasti naaraskaniini saapuikin Yönsilmäksi kutsutun yhdyskunnan maille ja jäi odottelemaan törmäämistään sen ylempiarvoisten kaniinien kanssa.

Muuta:
- Naaras tulee siis liittymään Yönsilmään, mieluiten suoraan jonkun ylempiarvoisen (koiraan) kautta.
- Vanamon onnistuisi hieman hurmata tämä ensimmäinen yhdyskuntatuttavuutensa ja ehkäpä myös tehdä tälle ehdotus nuoren naaraan ottamisesta vakinaiseksi kumppaniksi.
- Vanamo ei siis aio Yönsilmässäkään ainakaan ilman suurta arvovaltakiistaa alistua laita-asujan osaansa.

Suhteet:
Perhe: emo Nietosjälki (elossa), isä Sorakivi (elossa) sekä neljä veljeä (elossa)
Puoliso: -

Pelaaja: Alfawolf
Sähköposti: [You must be registered and logged in to see this link.]