Tervaleppä

[You must be registered and logged in to see this image.]

Nimi: Tervaleppä
Kutsutaan: Koiras ei pahalla katso lempinimiäkään, mutta yleisesti Tervaleppä tai pelkkä Leppä ovat yleisimmät nimitykset koiraasta puhuttaessa.
Hahmon nimi lapiiniksi: Inlétyanfhern (Inlétyan = pimeäpihka/terva, fhern = leppä)
Ikä: 2 vuotta ja rapiat päälle. (Poikueensa nuorimmainen)
Sukupuoli: Koiras
Laji: Villikaniini
Yhdyskunta: Yönsilmä
Asema: Rivikaniini (Tosin johtajan poika, joten nauttii ehkä hieman paremmista oikeuksista kuin normaalit rivikanit)

Ulkonäkö:
Tervaleppä on isänsä ja veljensä tavoin normaalia kaniinia aavistuksen suurempi, mutta vain aavistuksen. Ei koiraan keho olekaan raskas vaikka kookas onkin, raajat taipuvat pitkinä ja jäntevinä, kehon ollessa muutenkin urheilullisen hoikka. Jalat ovat kuin luotu nopeaan juoksuun ja lihaksikas, voimakas etukeho on avuksi kamppailuissa, joissa myös koiraan terävät kynnet ovat hyödyllinen apuväline.
Tuskin keneltäkään jää muutenkaan huomaamatta Tervalepän lihaksikkuus ja jäntevyys, eli ei tämä koiras ihan mikään heikko poikueen pahnanpohjimmainen ole, pikemminkin koiras on yllättävän kova vastus.
Tervalepän pää on profiililtaan selkeäpiirteinen, kuononvarsi on hiukan kyömy, mutta ei häiritsevästi, vaan tuoden koiraan kasvoille voimakkaan vaikutelman. Pään jatkeena on kahden normaalimittaisen, leveähkön korvan pari, joista vasemman ulkoreunan rikkoo pieni lovi ja sen vieressä pieni reikä.
Tervalepän turkki on normaalimittaista, suoraa, ehkä aavistuksen karheaa, hyvin säiltä suojaavaa.
Koiraan turkki värjäytyy tummanharmaaksi, liki mustaksi sää’stä alkaen, jatkuen yli selän aina koiraan häntään asti. Loppu turkki on tuhkanharmaata. Jaloissa tumma sävy venyy kaniinin käpäliin asti, takajaloissa varpaat ruskeaksi jättäen.
Posket ovat värjäytyneet tummiksi nekin, värin jatkuessa niistä vielä Tervalepän korviinkin, nekin tummaksi värittäen. Koiraan kuono ja koiraan hännänalus ovat vaaleanharmaalla karvalla väritetyt. Vaalean harmaa karvaa jatkuu vielä kaniinikoiraan kaulalle, jossa se ympäröi koiraan kaulassa olevan tummanruskean laikun. Koiraan silmänympärykset ovat nekin ruskeat. Etukäpälänsä on Tervaleppä vielä vaaleanharmaalle värille menettänyt, varpaiden ollessa etukäpälissä myös ruskeat. Koiraan otsassa on vielä pienet vaaleanharmaat täplät molempien silmien yläpuolella ja onpa koiraan hännänkärkikin ruskealla väritetty. Kuonosta lähtee myös tummanharmaa viiru koiraan otsaa kohti.
Tervalepän eloisat, kiiltävät silmät ovat kellervänsävyiset ja niissä on yleisesti iloinen, eläväinen kiilto.

Fyysinen voima:
Tervaleppä on voimakas koiras, joskaan ei se nyt mikään voittamaton lihaskimppu ole. Tervalepän voimakkuus on enemmänkin sellaista peräänantamatonta sitkeyttä ja kestävyyttä yhdistettynä kohtuullisiin lihasvoimiin. Koiras on yllättävän kestävä juoksija kokoonsa nähden, ja Tervaleppä pärjääkin paremmin pitkänmatkan juoksussa kuin nopeissa pyrähdyksissä. Koiras on keskitasoinen uimari. Isohko koko on tietysti myös etu joissakin tilanteissa.

Vaikutelma:
Koirasta pidetään helposti lähestyttävänä, mukavana ja kohtuullisen tavallisena kaniinina ja Tervaleppä ei itse näitä käsityksiä juuri muuta sillä pitäväthän ne melko paikkansa. Koiraan lähellä voi tuntea olonsa silti hieman vaivautuneeksi, kuin joku tarkkailisi koko ajan. Jos kuitenkin alkaa puhella Tervalepän kanssa, unohtaa varmasti nopeasti moiset tuntemukset, vaikka koiras silti tarkkailee ja oppii toisesta alati.

Luonne:
Tervaleppä on sanalla sanoen eläväinen ja alati valpas koiras, joka tuntuu keskittyvän liikaa kaikkeen mutta ei tarpeeksi mihinkään. Tämä ei ole aivan totta, Tervaleppä on ympäristöstään hyvin tietoinen vaikka ei tunnu sitä alati tarkkailevankaan ja koirasta on hyvin vaikea yllättää. Koiras myös poimii toisten tajuamatta nopeasti tietoja ja yksityiskohtia ympäristöstään ja tapaamistaan vaikka ei tuntuisi keskittyvän lainkaan.
Vaikka tämä voi saada Tervalepän kuulostamaan vauhkolta tai muuten vain ylivarmistelevalta kaniinilta, on koiras kuitenkin vain tarkkaavainen nuori kaniini, joka osaa keskittyä puhuessaan muuhunkin kuin seuraavan lauseen tuottamiseen.
Tervaleppä on puhelias ja sosiaalinen koiras, mutta se ei kärsi puhumattomuudesta tai yksinolosta. Koiras ottaa hyvin kontaktia ympäristöönsä ja sopeutuu nopeasti mitä erilaisimpiin joukkoihin. Tervaleppä ei silti ole mikään alati pulputtava papupata, vaan se osaa olla hiljaakin ja antaa vain toisten hoitaa puhuminen.
Koiraalla on huumorintajua kohtuullisen paljon, mutta se ei laske kaikkea leikiksi tai vitsaile mistä tahansa. Koiras osaa mukauttaa viisaana ja nopeajärkisenä käytöksensä ympäristöön, jossa on ja siksi koiraan ennen tavannut voi yllättyä kun tapaakin sen erilaisesta porukasta käyttäytymästä aivan eri tavalla.
Koiras on ylemmilleen kunnioittava niissä mitoissa mitä se sopii sille itselleen, nöyristelemään ei Tervaleppä kuitenkaan taivu. Tervaleppä ei kuitenkaan ole niskuroivaa sorttia, mutta se osaa kunnioittaa omalla tavallaan aivan riittävästi niitä, jotka ansaitsevat sen.
Nuoremmistaan Tervaleppä pitää koiraaksi yllättävän paljon ja Tervaleppä rakastaakin kertoa nuoremmilleen tarinoita koska on loistava tarinankertoja ja varsinkin nuoret kaniinit ovat yleensä loistava yleisö tarinaansa eläytyvälle koiraalle. Koiras tykkää myös ohjeistaa nuorempiaan jos saa tilaisuuden siihen.
Naaraisiin Tervaleppä suhtautuu suht.koht samaan tapaan kuin kaikkiin muihinkin, ehkä hieman kohteliaammin jos katsoo tarpeelliseksi, mutta ei yleensä vähättelevästi. Suurempaa kiinnostusta koiras ei vielä osoita vastakkaista sukupuolta kohtaan eikä oman perheen perustaminenkaan ole koiraan mielessä käynyt, se tyytyy vielä varmasti pitkäänkin vain veljensä Harmaalepän seuraan. Veli onkin Tervalepälle läheisin ystävä ja luotettu ja erilaisuudestaan huolimatta koiraat tulevat hyvin toimeen keskenään.
Tervaleppä ei muutenkaan tunne tarvetta haalia ympärilleen puolet yhdyskunnasta kattavaa ystäväverkkoa vaan veljensä lisäksi se tyytyy muutamiin hyviin ystäviin. Toki koiras on hyvänpäiväntuttu monien kanssa, mutta vain harvat onnistuvat pääsemään koiraan läheisimpään ystäväpiiriin asti.
Tervaleppä lasketaan yleisesti varsin velvollisuudentuntoiseksi kaniiniksi, mutta yletöntä hätää Tervaleppä ei yleensä velvollisuuksistaan ota, kunhan tulevat hoidetuksi. Saattaapa koiraalla olla silti laiskempiakin päiviä ja tuolloin siihen on vaikea saada puhtia millään.
Kuten jo tuli mainittua, on Tervaleppä taitava tarinoitsija. Se kertookin koiraan hyvistä puheenlahjoista ja jos Tervaleppä haluaa, se osaa kyllä puhua vastapuolen pyörryksiin, viitsimättä kuitenkaan usein vaivautua.
Tarinoidensa aiheena Tervaleppä usein käyttää itse keksimäänsä kaniininaaras Ohdakekukkaa joka on ystävystynyt hieman hombaa pienemmän koiran kanssa ja jopa nimennyt koiran Kauniskorvaksi.
Tervaleppä kertoo useammin tarinoita Ohdakekukan ja Kauniskorvan uskomattomista, keksityistä seikkailuista kuin El-Ahrairahin juonista ja seikkailuista, mutta tämä ei tarkoita, ettei koiras kunnioittaisi kaniinitaruston päähenkilöä. Päinvastoin, Tervaleppä nimittäin mainitsee Ohdakekukan olevan El-Ahrairahin ensimmäisiä tyttäriä. Tarinoissaan, varsinkin jos yleisönä on sopivanikäisiä nuoria kaniineja, saattaa Tervaleppä sortua joskus liioitteluun ja poikaset saattavat sitten kysymyksillään asettaa koiraan seinää vasten sen puhuttua ristiin. Tervaleppä ei kuitenkaan tästä hätäänny vaan selittää asiat uudestaan siihen tapaan että poikaset eivät luultavasti mitään tajua mutta olettavat saaneensa täydellisen vastauksen siihen, miksi kuulivat tai ymmärsivät väärin.
Tervaleppä on huono suuttumaan, mutta se ei tarkoita, etteikö se osaisi rangaista liian röyhkeäksi käyvää pyrkyriä kovallakin käpälällä. Koiras ei sinänsä paheksu voimankäyttöä vallan välineenä, mutta puolustuskyvyttömien tai ylipäänsä heikommassa asemassa olevien piekseminen ei kuulu koiraan omiin tapoihin eikä se sellaista käytöstä katso itse muiltakaan saati sitten tappamista, jota Tervaleppä ei pidä kaniineille soveliaana lainkaan. Tervaleppä on kuitenkin rohkea ja näin ollen tappelut eivät sitä pelota ja koiras lähtee niihin mielelläänkin mukaan, oli se itse aloittajana tai joku muu.


Menneisyys:
Tervaleppä syntyi kolmipäiseen poikueeseensa viimeisenä, mutta ei todellakaan poikueensa heikoimpana, kuten voisi luulla. Jo hiukan kasvettuaan sai koiraan emo, hlessinaaras Puolukka todistaa nuoren Tervalepän eläväistä, uteliasta luontoa, jota edes maltillisemmat sisarukset eivät voineet tukahduttaa. Tervaleppä eli onnelisen poikasajan emonsa ja sisarustensa Harmaalepän ja Lehmuksen kanssa, saaden vain muutamaan kertaan kuulla marliltaan isästään Nokkosesta.
Kasvettuaankin, ollen jo täysikasvuinen koiras, eleli Tervaleppä vielä perheensä kanssa, sillä ei kenelläkään nelikosta ollut halua erkaantua. Hlessielämä vei kaniineja milloin mihinkin, tuoden nuo lopulta Metsätien yhdyskunnan maille. Joukon marlit Puolukka ja Lehmus ilmaisivat halunsa jäädä yhdyskuntaan, kuten aluksi myös Harmaaleppä, mutta Tervalepän onnistui taivutella veljensä mukaan ja koiraskaksikko lähti matkaan. hyvästeltyään emonsa ja sisarensa.
Kuljeksittuaan jonkin aikaa alkoi koiraskaksikon korviin kuulua kertomuksia kahdesta riitaisesta yhdyskunnasta, joista toinen, Yönsilmä kiinnosti suhteellisen tummaturkkisia koiraita sen vuoksi, että siinä eleli kuulemma lähestulkoon pelkkiä tummatlhayita.
Veljekset lähtivät kohti riitaisia yhdyskuntia. Matkalla niiden korviin kiiri myös tietoja yhdyskuntien johtajista. Yönsilmän johtoon oli kuulemma noussut mustaturkki Nokkonen.
Koiraat olivat kuulleet nimen emoltaan, esiteltynä niiden isäksi. Lienikö kyseessä sama koiras?
Vaikkakaan turhia toivomatta, lähtivät koiraat matkaan. Ei kai ollut muutakaan keinoa selvittää asia kuin ottaa ja mennä Yönsilmään sitä tutkimaan.


Perhe:
Isä: Nokkonen (Draago), elossa
Emo: Puolukka (ei peliin), oletettavasti elossa
Sisar: Lehmus (ei peliin), oletettavasti elossa
Veli: Harmaaleppä (Draago), elossa

Pelaaja: Alfawolf
Sähköposti: [You must be registered and logged in to see this link.]