Rautapaju - Ylikaniini

[You must be registered and logged in to see this image.]

Nimi: Rautapaju
Kutsumanimi: Rautapaju (-rah)
Lempinimi: Rauta
Hahmon nimi lapiiniksi: Rayflsaol
Ikä: Noin 4 vuotta
Sukupuoli: Koiras
Yhdyskunta: Aamukaste
Asema: Ylikaniini
Laji/Rotu: Villikaniini

Ulkonäkö: Rautapaju on isokokoinen, mutta kuitenkin melko siro koiraskani, lihaksikkuus ei siis ole ylilyövän näkyvää. Koiraasta huomaa, että se on viettänyt hlessielämää, sen verran lihaksikas ja arpinen se on. Korvat ovat suuret ja tarkkaavaiset, mustakärkiset. Lyhyt mutta suojaava karva on väriltään raudanharmaata ja kiiltävää. Vatsa, rinta jalat ja silmänympärykset ovat valkoiset, samoin mustan hännän alapuoli. Valkoista reunustaa vaalean peige raita rinnassa, vatsassa ja jaloissa. Kuono on vaalena beige ja otsassa on vinoneliön muotoinen musta kuvio. Vasemmassa korvassa on lovi ja hiukan sen yläpuolella pienehkö reikä. Vasenta hartiaa juovittaa kaksi syvää, kapeaa fretin tekemää arpea ja kasvojen vasenta puolta juovittaa silmän yli kulkevat kolme pitkää, syvää naarmua. Vahingoittumattomat silmät ovat vihreät ja kiiltävät, melko suuret.

Fyysinen voima: Koiras on voimakas ja vahva tappelija, mutta tämä ei silti tee Rautapajusta murtumatonta tai voittamatonta kaniinia, nimittäin varsinkin koiraan arvet ovat herkkä kohta ja niitä auki raapimalla tai puremalla saa nopeasti tilanteen kääntymään omaksi edukseen. Myöskään nopeus ei ole koiraan valttikortteja taisteluissa ja nopealiikkeinen vastus onkin Rautapajulle usein pahin mahdollinen.
Rautapaju on kestävä ja nopea juoksija, mutta selvästi kaniinien keskitasoa, Rautapaju ei jo suuren kokonsa takia pysty sirompien ja pienempien kaniinien vauhtiin lainkaan vaan jää jälkeen.

Vaikutelma: Rautapaju kuuluu siihen kastiin, jota kohtaan useinmiten tunnetaan kunnoitusta, vaikka ei koirasta edes tunnettaisi. Harmajaturkkisen koiraan vakaa, rauhallinen kasvojenilme ja tyyni, koheltamaton käytös saavat useimmat kaniinit rauhoittumaan koiraan seurassa ja pitämään sitä kokeneena, vaikka koiras ei mitään tekisikään.
Koiraasta saa useinmiten vakaan, selväjärkisen ja ystävällisen kaniinin kuvan, vaikka ei koirasta olisi koskaan kasvotusten tavannutkaan.

Luonne: Rautapaju on tyyni ja rauhallinen koiras, joka käyttäytyy hieman arvokkaamin elämänkokemuksiensa tähden, mutta se ei tarkoita että Rautapaju olisi vanha ja kuiva kalkkis vaan uros on hyvinkin huumorintajuinen ja rento kani, joka osaa myöskin pilailla nuoren poikasen tavoin. Koiras kykenee myöskin olemaan hyvin itsepäinen ja miellyttämishaluton sille päälle sattuessaan. Rautapaju omaa kuitenkin jo iän tuomaa varmuutta ja tietoa maailmasta ja se osaa taitojaan soveltaa moniniin tilanteisiin. Rautapaju onkin todellinen tietopankki, se osaa avata ansoja, hoitaa yrteillä, harhauttaa niin isomman kuin suuremmankin saalistajan, tietää isonkin alueen varmat juomapaikat kesähelteillä...
Rautapajun kohtelias ja ystävällinen luonne saa usein jonkin kaninaaraan ihastumaan siihen, mikä ei useinkaan johda kuin yksipuoliseen rakastumiseen, Rautapaju nimittäin välttelee syvempien siteiden muodostamista, etenkin naaraisiin, koska sen tähän asti kiertelevä elämä on sellaiset ystävyyssuhteet katkaissut. Koiras ei siksi oikein mielellään hommaa läheisiä, mistä sitä tietää, milloin matka taas jatkuu.
Jos Rautapaju kuitenkin johonkuhunkiintyy, on se hurmaava kumppani, huolehtivainen, hellä, suojelevainen ja uhrautuva puoliso.
Poikasista koiras pitää kovasti, onpa sillä itselläänkin poikasia jossain kaukana. Mutta toivoo koiras vielä saavansa nähdä omiakin jälkeläisiään jossain yhdyskunnassa.
Suuttuessaan Rautapaju on kireä ja kovasanainen, mutta ei mahtaileva tai hyökkäävä. Rautapaju välttelee voiman käyttämistä, mutta jos joku koiraan mielestä ojennusta tarvitsee, antaa Rautapaju sen mielellään. Tappeluissa Rautapaju onkin omiaan, se on väkivahva ja väsymätön taistelija, jonka iän ja elämän tuoma taituruus antaa sille varmuutta ja näinollen Rautapaju luottaa itseensä, mutta tietää myöskin rajansa, eikä yritä mahdottomia. Uros ei myöskään yleensä alennu vastustajansa aliarviointiin, mikä ei koskaan ole tiennyt hyvää yhdellekkään taistelijalle.
Rautapaju kohtelee aluksi kaikkia kohtaamiaan samanarvoisina, rodusta, iästä tai sukupuolesta piittaamatta, mutta kun se alkaa saada käsitystä kohtaamistaan, sen käytös muuttuu, ja koiraan osoittamaan ystävällisyyteen ja muuhun käytökseen vaikuttaa toisen osapuolen käytös. "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan."

Menneisyys: (Koiras kertoo itse.)
"El-ahrairah ja Frith tekivät kauan sitten sopimuksen siitä, että kaniini ei koskaan synny kuolleena tai epätoivottuna. Jos sillä ei ole kunnon elämän mahdollisuuksia, naaraalla on oikeus ottaa se takaisin ruumiiseensa syntymättä. No, en lainkaan epäile tuota sopimusta, mutta minut jättettiin siinä huomiotta.
Olin epätoivottu, mutta Frithille kiitos edes siitä, että olin ainoa poikueessani. En tahtoisi kenenkään joutuvan samaan kohteluun kuin minä. Emoni kyllä huolehti minusta, mutta teki sen jotenkin kylmästi, rakkaudetta. Minulle tehtiin selväksi, että yhdyskunnan reuna oli minulle ainoa sopiva paikka, joten sinnehän minä siirryin hetimmitne kun itsestäni kykenin huolehtimaan. Yhdyskuntamme...Olisiko se ollut Purokedon yhdyskunta, oli muutenkin ylikansoitettu ja sain päivittäin tapella tieni pesäkolooni, jonka joku oli vallannut heti käännettyäni selkäni sille. Eräänä päivänä kun olin saanut oikeaan etujalkaani kaksi naarmua eräältä owslan jäseneltä, päätin haistattaa pitkät koko yhdyskunnalle ja lähteä. Sen tein."

"Matkasin pitkään yksikseni ja olin jo menettää hermoni, yksin kulkeminen oli stressaavaa ja juoksuni oli katketa parissa vaiheessa matkaa. Yhtenä päivänä törmäsin kaniinijoukkoon, joka vei minut toiseen kylään. Sitä kylää muistan lämmöllä. Koivulehdon kylä oli melko pieni yhdyskunta ja saavuttuani sinne ylenin nopeasti owslaan. Olin saanut lisää kokoa ja voimaa, mikä lisäsi myöskin haluani ylentyä. Lopulta haastoin owslan kapteenin Ketoneilikan ja voitin, melko pienillä vammoilla, vain yksi lovi ja reikä korvassa.
Olin toiminut owslan kapteenina jo hrair päivää (n.pari viikkoa) kun sinne tuli miehiä frettien kanssa. Tieto heistä saapui liian myöhään minulle, enkä ehtinyt järjestää minkäänlaista puolustusta, vaikka tuskin sillä sinänsä merkitystä oli. Lähdin nopeasti ylikaniinin suojaksi, kun törmäsin suureen frettiin. Käännyin paetakseni, mutta se hyökkäsi. Jokin meni kaiketi pieleen, koska se ei tavoittanut kaulaani vaan vasemman hartiani ja repi sitä. Onnistuin saamaan sen irti ja pakenin kauhusta sekaisin ulos. Kajahti laukaus ja maa pöllähti edessäni. Huti! En ymmärrä, miten kykenin siihen vauhtiin, mutta tieto sisällä odottavasta kuolemasta sai minut juoksemaan täyttä vauhtia.
Saavuin aivan kylän laitamille ja kätkeydyin tiheään pensasaitaan. Hartiaani koski ja lisäksi epätietoisuus ja kauhu kouristivat sydäntäni. Muistin naaraani Ketohanhikin ja inhosin itseäni paettuani sillä tavalla.
Ymmärsin asemani kurjuuden ja päätin voimistua ennen kuin jatkaisin matkaa. Kaivoin pienen kolontapaisen ja lepäsin siinä pari päivää. Onnistuin puhdistamaan hartiaani hyvin ja se parani nopeasti. Lopulta katsoin itseni tarpeeksi vahvaksi, jotta kykenin jatkamaan ja lähdin eteenpäin. Jouduin saman päivän aikana kirmaamaan kahta kettua pakoon ja ihmettelin, miten ne eivät olleet minua ahdistaneet ollessani huonommassa kunnossa.

Olin kulkenut jo monia päiviä, kun törmäsin nuorten koiraiden muodostamaan hlessijoukkoon. Yksi niistä käyttäytyi kuin johtaja ja ilmoitti melko töykeästi minulle, ettei minulla ollut ryhmään asiaa. Koetin saada häntä muuttamaan mielensä, mutta hän hyökkäsi yhtäkkiä, täysin varoittamatta kimppuuni. Puolustauduin minkä kerkesin ja lopulta päihitin tämän itseäni nuoremman riitapukarin, tosin olin saanut häneltä muistoksi kasvoihini kolme arpea. Kuljin heidän mukanaan hetken kunnes eräänä päivänä haistoin kaniineja. Kysyin siitä eräältä toveriltani ja hän vastasi:
"Ohitamme kahden yhdyskunnan alueet. Sekopäistä sakkia, rähisevät keskenään mistä milloinkin."
"Ovatko hyviäkin yhdyskuntia?" Kysyin kiinnostuneena.
"Niin sanotaan, mutta ei meistä ketään huvita sinne mennä."
"Minua huvittaa." Sanoin ja käännyin kohti muita.
Hyvästelin ryhmätoverini ja kirmaisin kohti noita yhdyskuntia, joidne nimet pyörivät päässäni. Yönsilmä ja Aamukaste. Aion koettaa vielä onneani erään yhdyskunnan kanssa."

Pelaaja: Alfawolf
Sähköposti: [You must be registered and logged in to see this link.]
Pelipaikka: Aamukaste