Haukka

[You must be registered and logged in to see this image.]

Nimi: Haukka
Kutsumanimi: Haukka
Hahmon nimi lapiiniksi: Elilfla (Elil = vihollinen, fla = liitää, leijailla. Elilfla = liitävä vihollinen)
Ikä: 2 vuotta
Sukupuoli: Koiras
Yhdyskunta: Aamukaste
Asema: Owslan jäsen
Laji: Kaniini
Rotu: Risteytyskani, emo oli puoliksi leijonanharjaskani, puoliksi villikaniini, isä taas puhdas villikani.

Ulkonäkö:
Haukka on melko suurikokoinen kaniini, painoa sillä on siinä 4-4,5 kg:n paikkeilla, riippuen vuodenajasta ja ravintotilanteesta. Uroksen suuren koon syytä ei tiedetä, tosin se isä epäili, että sen kaukaisemmissa sukuhaaroissa saattoi olla jotain isoa koppikaniinirotua. Tiedä siitä.
Huomiotaherättävin piirre Haukassa on varmasti sen niskasta päälaelle kulkeva harjas, joka otsalla kasvaa tuuheaksi pehkoksi. Tämä piirre periytyy puhtaasti emonisältä, leijonanharjaskanilta, tosin harjas ei kierrä koiraan koko kaulaa vaan alkaa hartioista ja jatkuu otsalle, tuuhentuen siellä.
Kanikoiraan muu turkki on kanimaisen lyhyttä, joskin tiheää ja suojaavaa.
Väritykseltään Haukka on vaaleankeltaisen ja valkoisenkirjava, päässä on vaaleankeltainen "lakki" ja selkä on niskasta alkaen vaaleankeltainen. Koiraskaniinin tassut, häntä ja harjas ovat hyvin tumman harmaat, miltein mustat. Silmien alla on molemmilla poskilla kaksi v:n mallista juovaa ja koiraan molemmista hartioista löytyy kolmen samankaltaisen juovan muodostama "natsarivi" Koiraalla on kauniit, taivaansiniset silmät, jotka kuitenkin Haukan mielentilasta ja valosta riippuen läikähtelevät tummempina tai vaaleampina.
Rakenteeltaan Haukka on lihaksikas ja jäntevä, hoikka ja nopea taistelija, jota katsoessa ymmärtää helposti, millaisia kaniineita owslaan halutaan. Näkyviä arpia ei ole nuorelle koiraalle siunaantunut, mutta turkin alla risteilee useitakin arpia, jopa omituisen paljon kanin ikään nähden.
Haukka omistaa terävät, pitkät kynnet ja terävät hampaat sekä taitoa käyttää näitä aseitaan.

Fyysinen voima: Haukka on liikkeiltään nopea ja taisteluissa impulsiivinen, nopea ja voimakas. Liikkeiden maltti kuitenkin puuttuu ja koirasta pystyy helposti harhauttamaan hetken suunnittelulla ja iskemällä, kunhan koiras hetken on huitonut tyhjää.
Nopeat liikkeet heijastuvat myöskin koiraan juoksuun, kaniinikoiras juoksee nopeasti, suurin loikin edeten. Mutta vaikka Haukka juoksee nopeasti, ei se huippunopea kaniini ole siltikään ja sen valttina onkin juostessaan väistellä ja tehdä nopeita, hurjia ympäripyörähdyksiä.

Vaikutelma: Haukka on sitä kastia kaniinikoiraista, jota nuoret poikaset kavahtavat ja nuoret naaraat silmäilevät kiinnostuneesti. Haukka antaa nopeasti kuvan viileästä, asiallisesta kaverista, jota eivät useimmat viitsi lähestymällä häiritä. Koiras tunnetaan nopeasta hermostumiskyvystään, mutta siitä saa myöskin rehellisen ja oikeudentajuisen koiraan kuvan.

Luonne:
Haukka on hiljainen ja melko vaitelias, hiukan töykeän oloinen nuori koiraskaniini, joka tuntuu tuntevan olonsa vaikeaksi useissa normaaleissa, rauhallisissa tilanteissa. Totta. Haukka on sen verran vaitelias, että useimmat sen itsensä ikäiset kanit ovat paljon puheliaampia ja vilkkaampia, joten nuori koiras syrjäytyy joukosta nopeasti. Lisäksi sitä hiukan karsastetaan sen owslataustan vuoksi, on nimittäin tunnettu tosiasia, että nuori Haukka on owslan parhaimmistoa, vaikka se ei itse siitä puhu laisinkaan ja tiedetään myös, että Haukka saattaa kadottaa malttinsa yhtä nopeasti kuin saada sen takaisinkin. Vihaisena Haukka on uhkaava ja pelottavan oloinen, mutta ellei suuttumuksen aiheuttaja käytöksellään sitä vaadi, ei Haukka käytä väkivaltaa mielellään. Nuori koiras katsoo muutenkin parhaimmaksi käyttää henkistä ylivoimaa kuin lihaksia, joita siltä itseltään kyllä löytyy molempia. Siltikin aivan yhtäkkiä vain yhdesta sanasta leimahtava tempperamentti on useimpien mielestä niin uhkaava ja pelottava piirre, että Haukka saa usein tyytyä omaan seuraansa.
Owslan jäsenten seurassa Haukka on ehkä vapautuneempi, "oma itsensä" toisin sanoen, mutta owslan naaraspuolisten jäsenten seurassa koiras käyttätyy yhtä kankeasti kuin muidenkin naaraiden joukossa.
Haukka on naaraiden suhteen omituisen ujo ja haluton tutustumaan näihin, vaikka vientiä komealla harjapäällä kyllä olisi. Yleensä naarasseuraan joutuessaan Haukka vain mumisee vastauksensa, jotka ovat epäselviä ja kankeita, sinisten silmien katsellessa apaattisen arasti maata. Mutta löytäesseen kumppanin, joka näkee epäröivän kuoren alle, on Haukka lempeä ja kärsivällinen kumppani, valmiina uhrautumaan perheensä vuoksi.
Poikasia kohtaan Haukka on kehittänyt vastentahtoisen isoveljen asenteen, ainakin sen omiin poikasiin asti. Nuori koiras ei tahdo joutua yksin poikasia vahtimaan tai kertoilemaan niille juttuja, joita se ei osaa kertoa, omasta tai kenenkään muunkana mielestä.
Haukka on ilmiselvä Aamukasteelainen, se ei pidä Yönsilmäläisistä eikä ole valmis pettämään ylikaniiniaan tai yhdyskuntaansa mistään hinnasta. Siltikään, Yönsilmäläisen kohdatessaan ei Haukka ole hyökkäävä osapuoli, mutta se vastaa itseään kohti heitettyihin sanoihin samalla mitalla ja vastaa hyökkäykseen hyökkäyksellä.

Menneisyys: (Koiras kertoisi itse, mutta vähäsanaisuuden vuoksi se olisi melko tylsä ja lyhyt kertomus, joten...)
Aamukasteelainen kaniinipari, owslan jäsen, koiras Pellava ja sen kumppani, Immekkä olivat umpionnellisia ja rakastuneita, vaikka ne olivat olleet pari jo likipitäen vuoden. Immekkä oli siitä omituinen kaninaaras, että se hedelmöittyi huonosti ja näin parilla ei ollut ensimmäistäkään poikuetta takanaan. Nyt Immekkä oli kuitenkin tiinehtynyt ja Pellava hyysäsi kumppaniaan hellästi ja huolehtivasti.
Synnytys koitti ja Immekästä tuli kahden koiraan ja yhden naaraskaniininpoikasen emo. Ainoastaan yksi poikanen muistutti Immekkää sen isästä, harjallisesta koppikaniinista. Tuon koiraspoikasen Immekkä nimesi Kultapiiskuksi. Koiras tosin hiukan häpesi nimeään, se oli sen mielestä "likkojen nimi"
Sen veli taas oli nimetty miehekkään uhmakkaasti Näsiäksi, koiras kun oli melko pisteliäs ja sarkastinen luonne. Poikueen ainoa naaraspoikanen taas kantoi kaunista Metsätähden nimeään tyttömäisellä arvokkuudella. Kultapiisku inhosi nimeään, mitä enemmän kasvoi ja erään kerran ollessaan aamusiflaylla perheensä ja muiden yhdyskunnan kanien kanssa Kultapiisku harhautui liian kauas perheestään ja tajutessaan haukan hyökkäävän oli sen enää liian myöhäistä paeta maan alle.
Petolintu kiljaisi kun varoitusrummutus kajahti erään vahdissa olleen kaniinin takajalasta ja sai nuoren harjapaisen koiraan katsomaan peloissaan taivaalle, josta se näki haukan jo lähteneen kaartamaan sitä kohti. Kultapiisku hengähti ja säntäsi juoksuun, yhdyskuntansa kauhuksi aivan vastapäiseen suuntaan kuin missä pesäkolot sijaitsivat. Nuori koiraspoikanen pinkoi minkä koivistaan pääsi ja alkoi yhtäkkiä mutkittelemaan rajusti. Tämä hämmensi haukkaa ja se lopetti alituisen hyökkäilyn. Yhtäkkiä Kultapiisku teki rajun käännöksen ja pinkoi takaisin pesäkoloja kohti. Tämä sai haukan petraamaan, sehän oli menettämässä saaliinsa, jonka piti olla takuuvarma. Juuri kun Kultapiisku sukelsi koloon, törmäsi haukka kolonsuuhun. Se pökertyi sen verran kolon sisäpuolelle, että Kultapiiskun onnistui vihastuksissaan raapaista sitä. Tämä sai petolinnun pakenemaan kauhuissaan. Kultapiiskun vanhemmat pinkaisivat koloon, jossa nuori koiraspoikanen pesi tyynesti itseään vanhempiensa saapuessa. Immekkä inahti kauhuisasti:
"Kultapiisku, poikani! Oletko kunnossa."
"Mmm. Olen, marli."
"Mitä nyt, poika?" Tämä kysymys esitettiin Pellavalta. Kultapiisku katsahti isäänsä ja vastasi tyynesti:
"En tahdo olla Kultapiisku enää, isä. Nimeän itseni Haukaksi."
Pellava nyökkäsi, katsahti kumppaniinsa ja katsellaan vei vastustuksen Immekän taholta pois, sanoen sitten:
"Tottahan toki. Se sopiikin, kun oikein taistelitkin sen kanssa."
Näin Haukka vaihtoi nimensä Kultapiiskusta Haukaksi ja jokainen sen yhdyskunnassa oli sitä mieltä, että Haukka puki nuorta kanikoirasta paremmin.
Hiukan ennen vuoden ikää Haukka muutti laita-asujaksi Aamukasteen silloisen yhdyskunnan reunamille, josta se kuitenkin hoksattiin, kun Haukan nähtiin rökittävän liian lähelle tullut hlessikoiras. Hlessi oli haissut Yönsilmäläiseltä ja olikin paljastunut owslan myöhemmissä kuulusteluissa Yönsilmän vakoojaksi. Nuori Haukka taas yleni owslaan, tosin yleneminen ei kihahtanut sille hattuun, se nimittäin vietti vielä useita viikkoja laita-asujakolossaan, vaikka se olisi saanut jo asua yhdyskunnan ylempien kanssa.
Sitten yhdykuntaa kohtasi turma, sen alueet jyrättiin ihmisten toimesta maan tasalle. Nuori Haukka oli perheestään ainoa eloonjäänyt. Se oli menettänyt äitinsä, isänsä, siskonsa ja veljensä vain yhdessä hetkessä, karjuvan koneen raastaessa maata auki.

Aamukasateen yhdyskunta aloitti uutta elämää lähempänä Yönsilmää, mikä lisäsi myös Haukan partiointitehtäviä, mistä nuori koiras ei ollut pahoillaan. Elämän oli jatkuttava, vaikka perhe olikin poissa. Nykyisin Haukka suhtautuu oikein hyvin perheensä poismenoon, sen muisteleminen ei tuota koiraalle tuskaa.

Tiesitkö että...?
-Alfa pelkäsi kovasti, että Haukan nimeä tai ulkonäköä ei hyväksyttäisi, mutta kyllähän poika läpi pääsi.
-Alfa on miettinyt, että aikoo ehkä katsella Haukalle kumppania + näille poikasia, mutta varma hän ei ole.

Pelaaja: Alfawolf
Sähköposti: [You must be registered and logged in to see this link.]