Niittyhaukka

[You must be registered and logged in to see this image.]
Nimi: Niittyhaukka
Lempinimi: Niitty, Flayri (-roo)
Hahmon nimi lapiiniksi: Flayrielilfla
Ikä: 5 viikkoa
Sukupuoli: Koiras
Laji/Rotu: Villikaniini
Yhdyskunta: Aamukaste
Asema: -

[You must be registered and logged in to see this image.]
Vielä nuorena kaniininalkuna Niittyhaukan rakennetta on vaikea ryhtyä tarkastelemaan toden teolla, mutta jo nyt koiraspoikasesta näkee sen sirouden ja tulevan jäntevän virtaviivaisuuden. Pääasiallisesti Niitty on kuitenkin yhä poikasmaisen pyöreä muodoiltaan ja sen liikkeissä on nuorta elinvoimaa ja vielä hieman kömpelyyttäkin. Pientä ruumista verhoaa pehmeä, sileä karva, joka pyörteilee pörröisenä siellä täällä.
Turkki on pääväriltään valkoista. Koiraan posket ja selkä alkaen niskasta ja päättyen koiraan takalapoihin ovat sinertävän vaaleanharmaat. Koiraan korvien välistä alkaa tumma, miltein musta juova joka etenee pitkin tuon selkää, leviten harteilla alaspäin ojeneviksi piikeiksi, jatkaen sitten taas ohuena selkäjuovana kohti häntää, päättyen siniharmaan turkin kanssa koiraan takaselälle. Nuoren kaninalun silmien alla on tummat kaarevat juovat ja tuon harteista löytyy kolme tummaa juovaa myös, kaikkien neljän käpälän värjäytyessä myös tummalla karvalla. Väritys tarkemmin kuvasta.
Nuoren koiraspoikasen kasvoissa on suorastaan hurmaava kahden taivaansinisen silmän pari, joiden eloisaa välkettä ei tunnu voivan sammuttaa mikään nuoren kaniinin tuntemasta maailmasta.
Valkeaa päätä hallitsee kahden sopusuhtaisen, siron korvan pari, joiden keskusta hohtelee hennon vaaleanpunertavana, kuten nuoren poikasen väpättävä nenäkin.

[You must be registered and logged in to see this image.]
Nuorena, vielä keskenkasvuisena poikasena ei Niittyhaukka omista suurtakaan fyysista voimaa pienessä kehossaan, mutta se on jo sen verran vanha, että se pinkaisee karkuun lujaa jos tarvitsee ja pinkoo sitten niin pitkälle kuin pieni keho jaksaa kantaa. Ilmiömäisintä nuoressa kaniinissa on, että se todella juoksee uskomattomia matkoja ikäänsä, kokoonsa ja ruumiinvoimiinsa nähden. Niittyhaukka on myös, vaikka ei ole vielä kokeillut, luonnostaan hyvä uimari.
Mutta vaikka pikku kanipenskalla energiaa riittää, sen väsähtäessä se todellakin väsyy ja silloin on nuorukaisen saatava levätä ja kerätä voimansa uudelleen.
Nuoren poikasen tärkeimpänä fyysisenä ominaisuutena voisi tällä haavaa pitää sen loistavaa naamioitumiskykyä ja hyviä hermoja, nuorukaisen onnistuu hallita luontainen pakorefleksinsä vaikka saalistaja haistelisi koiraan pesäpaikan sivua.

[You must be registered and logged in to see this image.]
Ensimmäiseksi Niittyhaukan kohdatessaan sitä voisi pitää täysin normaalina nuorena kaniininpoikasena; turhan uteliaana, varomattomana ja vielä hiukan kykenemättömänä ymmärtämään kaikkia vaaroja maailmassa ympärillään. Niittyhaukka osoittaakin omaavansa kaikki nämä piirteensä ja olevansa sen lisäksi vielä pohjattoman energinen, peloton ja itsepäinen. Niittyhaukka ei silti ole tyhmä, sillä sen voi nähdä monesti tajuavan täysin, mitä se tekee ja tekevän sen riskeistä huolimatta. Niittyhaukka on utelias, ja sen vuoksi se rakastaa kysellä kaikkea, kaikilta, kaikkialla. Nuorukainen osaa olla silti myös kohtelias ja hyvätapainenkin. Jos haluaa.

[You must be registered and logged in to see this image.]
Jos nuoren kaniinin selviytyminen riippuisi sen pelottomuudesta, oppimiskyvystä ja sopeutuvaisuudesta, sekä energian riittävyydestä ja uteliaisuudesta, ei olisi epäilystäkään että Niittyhaukka ei saisi kasvaa aikuisikäänsä asti. Pienen ruumiin tuottama, rajattomalta tuntuva energia on niin runsasta poikasen normaaleihin toimintoihin että sitä riittää Niittyhaukalle uteliaisuuteen ja oppimishaluun sekä yleiseen vipellykseen asti.
Niittyhaukka on hyvin iloinen ja ystävällinen nuori koiras ja vaikka se on eläväinen, ei se ole ärsyttävän ylipirteä tai vaivaksi asti jaloissa.
Koiras ei tahallaan kyseenalaista vanhempien kanien sanoja, mutta se on, kuten jo mainittiin, hyvin utelias. Niinpä se voi pyrkiä kyselemällä ja jopa kokeilemalla varmistamaan toisten sanoja mutta tahtoo vain itse kokea ja oppia asiat joista sitä varoitellaan. Nuorukainen ei myöskään vielä täysin ymmärrä, miten vakava uhka esimerkiksi kissa voi olla kaniinille.
Niittyhaukka ei osaa vielä täydellisesti kaniiniyhdyskunnan tapoja, joskin se ymmärtää jo, että se kuuluu kasvaessaan ensin laita-asujiin, mutta silti pikkukoiras ei näe mitään pahaa siinä että juttelisi yhdyskunnan johdolle tai tutkisi nenä väpättäen salaatinvarastusreissulta palaavia owslalaisia. Jos pikku Niittyä tällaisesta käytöksestä moititaan tai joku owslalainen sille kimmastuu, pikku valkoturkki todennäköisesti vain painaa leukansa rintaansa vasten, pingottaa pienet korvansa pystyyn ja puuskahtaa yrittäneensä olla ystävällinen.
Tässä tuleekin ilmi Niityn tapa ottaa vastaan moitteita, suuttumusta ja kiukkua, pikkukoiras nimittäin ei tunnu suostuvan pelkäämään toisten suuttumusta vaan vastaan siihen pikkuvanhasti puuskahdellen ja tuhahdellen. Niittyhaukka tuntuu muutenkin olevan yllättävän peloton, sillä varoitteluista huolimatta pikkukoiras tahtoisi kohdata esimerkiksi homban ja jopa puhua tuolle.
Tarinoita pieni valkoturkki rakastaa yli kaiken, kuten toki monet muutkin ikäisensä, mutta Niitty osaa jo suuren määrän tarinoita ja se muistaa tarinan joskus kertakuulemalta. Tämä voisi enteillä sinisilmästä lahjakasta tarinankertojaa Aamukasteen yhdyskuntaan, mutta aika näyttää.

[You must be registered and logged in to see this image.]
(Kerrotaan pikkukoiraan menneisyys ennen emon menetystä, joka tullaan pelaamaan vasta liittymisen & hyväksymisen jälkeen)
Niittyhaukan emo oli vasta hiljattain Aamukasteeseen liittynyt hlessinaaras Kultavirna. Hiljainen ja lempeäluonteinen naaras oli hyvin tavallinen rivikaniini eikä se erottunut juurikaan joukosta tullessaan kantavaksi jollekin yhdyskunnan koiraalle.
Synnytyksen hetki koiti ja Kultavirna synnytti kolme pientä poikasta pehmeäksi vuoraamaansa pesään. Poikueen molemmat naaraspoikaset kuitenkin olivat alusta asti heikkoja ja ne menehtyivätkin ensimmäisten elinpäiviensä aikana. Kultavirnan ainoaksi jäänyt poikanen oli harmaavalkea koiras, jonka Kultavirna päätti nimetä, kunhan koiraspoikanen pääsisi ensimmäisen kerran ulos.

Ensimmäinen ulkoilukerta koitti ja nuori koiraspoikanen näki ensimmäistä kertaa maailman pesäkolon ympärillä. Niityllä kauempana Kultavirna näki liitelevän haukan, mutta lintu kaartoi pois ja naaras katsahti pieneen poikaseensa, sukien tuon pehmeitä niskakarvoja.
”No, Niittyhaukka. Pidätkö maailmastasi?”
”Se on niin iso, marli! Saanko mennä mihin ikinä haluan?”
”Minne vain tahdot, Flayri-roo.”
Niittyhaukka katseli hetken emoaan, ennen kuin sen silmät kirkastuivat. Sillä oli nimi ja se oli osa yhdyskuntaansa. Tämä tieto pulppusi nuoren kaninalun kehossa onnellisena lämpönä ja pieni poikanen otti muutaman riemukkaan loikan uuden maailmansa vihreässä ruohikossa.
(Jatkoa seuraa kunhan koiras peleihin etenee)

[You must be registered and logged in to see this image.]
- Niittyhaukka tuntuu ispaavan sen seikan vuoksi että se lipsahti hahmoa kehiteltäessä niin nuoreksi, mikä toi enemmän mahdollisuuksia muokata sen luonnetta.
- Koiraalle on jo muitakin suuria suunnitelmia, mutta niistä tulevaisuudessa :3

Pelaaja: Alfawolf
Sähköposti: [You must be registered and logged in to see this link.]